Öljyvarat ehtyvät, konfliktit uhkaavat

    Filosofi Ville Lähde sanoo, että tulevaisuudessa odottavia huonoja asioita ei kannata kieltää. – On naiivia ajatella, että löytäisimme paremman hyvinvoinnin ja uudenlaisen runsauden kulttuurin vanhaan runsauden tilalle.

    Filosofi Ville Lähde sanoo, että tulevaisuudessa odottavia huonoja asioita ei kannata kieltää. – On naiivia ajatella, että löytäisimme paremman hyvinvoinnin ja uudenlaisen runsauden kulttuurin vanhaan runsauden tilalle.

    Ville Lähde kartoittaa sopeutumisreittejä niukkuuden maailmaan

    Öljyn loppuminen aiheuttaa ihmiskunnalle niin suuria ongelmia, että siedettävinkin sopeutumisreitti kulkee konfliktien ja kurjuuden kautta.

    – Maailma on liian iso ja täällä on liian monta liikkuvaa osaa, että kehitystä voitaisiin suunnitelmallisesti ohjata, sanoo filosofi ja tietokirjailija Ville Lähde.

    Lähde on toiminut ympäristöliikkeessä Muutoksen kevät -lehden päätoimittajana 1990-luvulla. 2000-luvulla hän väitteli Tampereella Jean-Jacques Rousseaun tuotannosta ja toimi filosofisen niin & näin -lehden päätoimittajana.

    Tänä syksynä Lähde julkaisi kirjan Niukkuuden maailmassa, jossa hän arvioi öljyn, makean veden, viljelysmaan ja ruuan ehtymisen seurauksia.

    Vaihtoehtoina ovat kertaromahdus, sopeutuminen tai nykyisen kehityslinjan jatkaminen kurjuutta ulkoistamalla niin, että romahdukset lopulta kaatavat kaiken.

    Lähde toivoo, että ihmiskunta valitsisi sopeutumisen tien ja valmistautuisi ennakolta muutoksiin sen sijaan, että reagoisi vasta pakon edessä.


    Energian loppuminen ei pelasta ilmastoa

    Energian ehtyminen ei auta pääsemään eroon ilmastonmuutoksesta. Fossiilista polttoainetta riittää sen verran, että hallitsematon ilmastonmuutos saadaan aikaan joka tapauksessa.

    Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutukset etenevät luonnon ehdoilla, mutta energian ehtymisen aikataulu riippuu yhteiskuntien kehityskuluista.

    Ilmastonmuutoksesta voidaan pitää yllä sitä mielikuvaa, että entinen elintaso voidaan säilyttää, kunhan keksitään uusia teknologioita. Energiakriisi johtaa siihen, että resursseja ei yksinkertaisesti enää ole. Siihen ei ole helppoa ja nopeatehoista teknologialääkettä.

    Ilmastonmuutos voidaan pukea jatketaan entisellä linjalla -asuun. Energiakriisiä ei.


    Hyvä ennuste tuhoaa itsensä

    Hyvä ennuste tuhoaa itse itsensä, koska ihmiset muuttavat sen seurauksena käytöstään tuhon välttämiseksi. Siksi skenaariot ovat aina puutteellisia. Se tiedetään kuitenkin varmasti, että sekä ilmastonmuutoksen että energiakriisin välttämiseksi on energian käyttöä vähennettävä radikaalisti.

    – Sopeutumiskyvyn hankkiminen on ennustamisen vaikeuden kääntöpuoli, Lähde selventää.

    Koska tulevaisuus on epävarma, on mukautumisen ja sopeutumiskyvyn ylläpito todennäköisin tapa saada jonkinlaista turvallisuutta.

    – Eihän nykyisyyttäkään suunniteltu. Ei kukaan ole suunnitellut meidän talousjärjestelmää. Silti kriitikoilta aina pyydetään valmiita suunnitelmia, Lähde hämmästelee.


    Käskytalous ei ole ratkaisu

    Diktatuuri tai totalitarismi eivät käy ratkaisuiksi ympäristöongelmiin. Jos niin pitkälle joudutaan, on kaikki jo menetetty.

    – Olennaista sopeutumisessa on se, että meillä on mahdollisuudet inhimilliselle kekseliäisyydelle ja luovuudelle paitsi tieteessä, myös viljelykäytäntöjen muuttamisessa ja uudenlaisessa kaupunkiasumisessa, Ville Lähde sanoo.

    Hän ei usko, että ylhäältä johdettu järjestelmä toimisi muutoksen oloissa. Totalitaristinen käskytalous voi hänen mukaansa toimia rajatuissa tapauksissa, kun on syntynyt äärimmäinen resurssiongelma ja kaikki muu pitää ulkoistaa pois.

    – Ilmasto- ja energiakysymyksessä ei tämmöistä ulkoistamisen mahdollisuutta ole. Se joko hoidetaan itse tai sitten ei, sillä ei ole ketään muuta, jolle sen voisi antaa.

    Nykyinen elämäntapa nojaa näkymättömään työhön ja ongelmien muualle siirtämiseen. Kun olosuhteet muuttuvat, ei olekaan enää niitä muita, jotka tekevät kulutustavaroita halvalla.

    – Joudumme uudenlaisten ongelmien eteen, ja se vaatii vapautta. Se on ainoa keino nähdä jonkinlainen toimiva tulevaisuus. Käskytalous voi tulla sitten, kun kaikki on mennyt päin prinkkalaa. Ratkaisuna sitä on vaikea pitää.


    Talouden ja politiikan suhteet pitää muuttaa

    Sopeutuminen energiakriisiin vaatii talouden ja politiikan suhteiden muuttamista. Nykytilanne on Ville Lähteen mukaan saatu aikana viimeisen parin-kolmenkymmenen vuoden aikana, kun finanssitoimialalle on annettu vapauksia ja pankkijärjestelmän säädöksiä on muutettu.

    – Jos oletus on, että politiikan ja talouden suhde on pysyvästi tällainen, niin sitten ei ole mitään toivoa, Lähde sanoo.

    Toinen keskeinen kysymys on kamppailu eriarvoisuutta vastaan tilanteessa, jossa aineellisen elintason täytyy laskea etenkin länsimaissa.

    Lähde syyttää poliittista oikeistoa, jonka mielestä eriarvoisuus on luova ja kannustava voima ja että hyvätuloisten tulee pysyä rikkaina, koska muuten pääomat pakenevat.

    Yhteiskunnallinen kauna ja konfliktit kasvavat, jos vain köyhät ja keskiluokka joutuvat luopumaan elintasostaan niin, että eriarvoisuus lisääntyy.

    Lähde harmittelee, että vasemmisto ei tällä hetkellä suostu ajattelemaan kulutuksen laskemista. Se antaa oikeistolle tilaisuuden manata esiin huonoja aikoja ja vyön kiristämistä.

    – Jos meidän todellisuus määritellään totunnaisten taloudellisten oletusten mukaan, niin silloin tämmöinen eriarvoisuutta välttävä ja niukkuutta korostava linja vaikuttaa mielisairaalta ja irrationaaliselta. Taloudellisen ajattelun muutos on välttämätön edellytys tämän asian politisoimiseksi.

    Eikö negatiivista asiaa ole vaikea markkinoida poliittisena ohjelmana?

    – Kauhean hyvin oikeisto siinä tällä hetkellä onnistuu. Se on jännä juttu, että vihreille ja vasemmistolle sanotaan aina, että negatiivisia asioita ei voi politisoida, vaikka samaan aikaan oikeisto onnistuu siinä täydellisesti.

    Lähde ihmettelee, miten hyvin oikeisto on onnistunut lyömään kurjistamispolitiikan läpi välttämättömänä taloudellisena luonnonlakina.

    – On kummallista ajatella, että negatiiviset asiat olisivat poliittisesti mahdottomia.

    Lähde arvostelee myös ympäristöväen näkemyksiä.

    – Ympäristöliikkeessä on semmoinen ajatus, että ne pystyy ohittamaan tämän poliittisen vastakkainasettelun ja löytämään uuden tien politisoimalla uusia ongelmia. Ei niukkuutta voi ottaa ilmastonmuutoksen kaltaisena teknisenä ongelmana, jota yritetään neuvotteluprosesseilla hoitaa. Se täytyy nostaa poliittisen toiminnan keskiöön, Lähde vaatii.


    Suora toiminta ei itsetarkoitus

    Greenpeacen isku venäläistä öljynporauslauttaa kohtaan herätti kohun, jonka mittasuhteet yllättivät jopa kokeneen ympäristöaktivistin.

    – Se kasvoi itseään isommaksi, kun venäläinen oikeuspoliittinen kulttuuri tuli mukaan. Greenpeace on tehnyt samanlaista vaikka kuinka kauan, mutta tämä oli aika ainutlaatuinen tilanne. Tällaisella huolien herättämiseen pyrkivällä toiminnalla on iso merkitys, Lähde sanoo.

    Hän toivoo, että suoran toiminnan iskuista ei tulisi itsetarkoituksellisia vaan pystyttäisiin säilyttämän kyky katsoa tilannetta laajemmin, koska ”nämä ovat isompia kysymyksiä kuin mikään yksittäinen kamppailu”.

    – Kyllä tuommoisella toiminnalla on ollut paljon hyviä vaikutuksia monen kymmenen vuoden ajalta. On ollut huonojakin silloin, kun ei ole haluttu ajatella strategisesti vaan on oltu härkäpäisiä. Pitää muistaa, että jokainen teko on aina myös kommunikointia ja politiikkaa.

    Lähtisitkö itse mukaan vastaavaan?

    – Olisin varmaan tosi huono, kun olen aika huonokuntoinen. Luulen että olen parempi puhumaan ja kirjoittamaan.

    Ville Lähde: Niukkuuden maailmassa. niin & näin 2013.

    Teksti Heikki Laurinolli
    Kuva Jonne Renvall