Elämyksiä kilpailun tilalle

    Tampereen opettajaopiskelijat testasivat Valopeliä, jonka tarinat vievät mukaansa valon ja varjon leikkiin.

    Tampereen opettajaopiskelijat testasivat Valopeliä, jonka tarinat vievät mukaansa valon ja varjon leikkiin.

    Tutkijoiden kehittämä Valopeli haluaa kaikki mukaan koululiikuntaan

    Valokiilat pyyhkivät jumppasalin lattiaa. Jalat tömisevät, äänet hihkuvat. Kaiuttimesta kuuluu kehotus ryhtyä nuoriksi velhoiksi. Alkaa mielikuvituksen leikki, johon kaikki heittäytyvät mukaan.

    Tampereen yliopiston tutkijoiden kehittämä Valopeli on tarinoita ja teknologiaa yhdistelevä liikuntaohjelma, jota on testattu koululaisilla jo kahteen otteeseen. Palaute on ollut sen verran myönteistä, että ohjelmasta voi tulla alakoululaisten liikunnan uudistaja lähivuosina.

    Syyskuussa ohjelmaa testattiin Tampereen yliopiston opettajaopiskelijoilla, jotka ovat valinneet liikunnan suuntautumisvaihtoehdokseen. Seuraavana testaajiksi tulevat Tampereen Raholan koulun oppilaat.


    Valokiila loistaa, mielikuvitus laukkaa

    Valopeli koostuu liikuteltavasti tornista, johon on kiinnitetty valonheitin, projektori, äänentoistolaitteet ja ohjaustietokone.

    Tekniikasta vastaava Jaakko Hakulinen kertoo, että tekniikka on normaalia hyllytavaraa, jota käytetään valolaitteina vaikkapa tavallisissa diskoissa. Tekniikan hinta on noin 2000 euroa.

    Peliä ohjataan PlayStation Move -ohjaimella. Pelin käyttöliittymä sisältää peruskomennot pelin etenemiseen, pysäyttämiseen ja ohjeiden kertaukseen. Äänimaailma koostuu puhesynteesistä, ääniefekteistä ja taustamusiikista.

    Ohjelman perustarinassa kertoja pyytää lapsilta apua pahan varjon kukistamiseen. Valopeliä testattiin keväällä Joensuussa, jossa oppilaat laativat myös omia tarinoita. Niissä kissat ja koirat pelastivat jäniksiä suden suusta ja apinat hyppäsivät liaaniköydellä. Yksi tarinoista muistutti rosvo ja poliisi -leikkiä.


    Yksilösuorituksesta vuorovaikutukseen

    Valopelin tavoitteena on tuoda koululiikuntaan sosiaalista vuorovaikutusta yksilöllisen suorittamisen tilalle.

    – Tämä ei kilpaile liikuntatuntien muiden lajien kanssa, vaan tarkoitus on tuoda oikeasti uutta liikuntaan, sanoo dosentti Jaana Parviainen, joka on yksi ohjelman ideoijista ja sen tutkijoista. Valopeliä tutkitaan ja kehitetään monitieteisessä tutkijayhteisössä, joka toimii Tekes-rahoitteisessa Aktiiviset oppimistilat -hankkeessa.

    Pelin tavoitteena on tarjota elämyksellinen ympäristö myös sellaisille oppilaille, jotka eivät saa koululiikunnasta irti oikein mitään.

    Parviainen sanoo, että liikuntatunnit menevät helposti ja huomaamatta kilpailulliseen suuntaan. Nyt halutaan tarjota onnistumisen kokemuksia niillekin, jotka eivät kilpailuissa pärjää.

    Valopelin avulla yritetään ruokkia lasten mielikuvitusta. Elämyksellisyys on tärkeää, sillä liikuntasalit itsessään ovat Parviaisen sanoin ”aika tylsän näköisiä”.

    Valopelissä yhdistyvät teatteri, roolipelit, tanssi ja kehonhallinta. Tutkijat pitävät testien yllätyksenä sitä, että pyörivä valo onnistuu herättämään lapset jopa hämmentävällä tavalla.

    – Riittävän abstrakti pyörivä valokeila herättää esiin mielikuvituksen, mutta on silti riittävän konkreettinen, Parviainen sanoo.

    Pelkästä ryntäilystä ja hengästyttävästä hyppelystä ei ole kysymys.  Parviainen kertoo, että lapset ovat osoittautuneet yllättävän kyvykkäiksi spontaaniin ja omaehtoiseen ryhmätyöskentelyyn. He keksivät omia tarinoita ja omia koreografioita sen sijaan, että tyytyisivät ulkopuolelta annettuun.

    Valopelissä ryhmän sisäiset suhteet tulevat hyvin esiin. Yleensä kaikista pidetään huolta.

    – Jos joku lähtee haahuileen eri suuntaan, käy joku aina vetämässä kädestä.


    ”Tytöt yllättivät fyysisillä tarinoilla”

    Kasvatustieteen tutkijatohtori Sari Yrjänäinen teki havaintoja Valopelin käytöstä lasten ja nuorten tiede- ja teknologiafestivaalilla Joensuussa viime huhtikuussa.

    Alakoulujen luokilla 4–6 oppilaat kävivät ensin läpi Valopelin valmiin tarinan. Sen jälkeen he rakensivat omia juttujaan niin hurjaa vauhtia, että ohjelmoijalla oli täysi työ pysyä mukana.

    – Suurin osa oppilaista oli tyttöjä. Siitä huolimatta ne oli älyttömän fyysisiä, siinä rajalla, että menee väkivaltaiseksi, Yrjänäinen kertoo.

    Viidesluokkalaiset tytöt saattavat olla sen verran ”pimuja”, etteivät he aina lähde varauksetta mukaan. Nuoremmat lapset sen sijaan innostuivat eniten.

    – Ne olivat todella lennokkaita. Hiki virtasi, kropat liikkuivat ja posket hehkuivat.

    Yrjänäinen kertoo, että tutkijoilla on jo nyt riittävästi dataa sen osoittamiseen, ettei Valopelin kehittelyssä olla ihan hakoteillä.

    Jaana Parviainen sanoo, että kysymys ei ole vain uuden tekniikan tuomasta hetken villityksestä. Lapset voivat innostua siitäkin, että koulun arkeen tulee uutta ja yllättävää. Tutkijat uskovat, että Valopeli kantaa myös alkuhuuman yli.

    Oppilaiden innostus ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan myös opettajat mukaan.

    – Elleivät opettajat innostu, ei tälle ohjelmalle tule koskaan mitään käyttöä missään koulussa.


    Oppiaineiden rajojen ylittäjä

    Tampereen yliopiston opettajaopiskelijat testasivat Valopeliä liikuntatalo Atalpan tiloissa. Alkukokemukset olivat myönteisiä, mutta parannettavaakin löytyi.

    Yksi oppilaista halusi lisää liikunnallisuutta. Toinen ihmetteli kertojan äänen mekaanisuutta: – Saisiko siitä enemmän mukaansatempaavaa?

    Tekniikasta vastannut Jaakko Hakulinen sanoo, että äänet on koneella tehty eikä niihin sen vuoksi ole tunnetta saatu. Lopputulos olisi toinen, jos voitaisiin käyttää oikeita ääninäyttelijöitä.

    Sari Yrjänäinen hahmottelee ajatusta, että Valopeli voisi ylittää oppiaineiden rajat siten, että mukana olisivat ainakin musiikin, kuvaamataidon ja äidinkielen oppitunnit. Oppilaat voisivat rakentaa samaa projektia eri oppitunneilla.

    Jaana Parviainen kaipaa hankkeen eteenpäinviejäksi palveluntuottajaa, joka kävisi kouluissa esittelemässä Valopeliä ja päivittämässä sen uusia versioita.

    – Ei tämä vuosikausia voi säilyä samana vaan tämä vaatii palveluntuotantoa.

    Yksi oppilaista ehdottaa Valopelin kehittämistä roolipelin suuntaan: – Käytäisiin vaikka joku Ranskan vallankumous läpi.

    Liikunnan didaktiikan lehtori Heli Linnamaa vahvistaa, että ei suomalaiskouluissa vielä nykyisin tällaisia liikuntamuotoja ole käytössä. Onko muissakaan maissa?

    – Kyllä tämä on täysin suomalainen ja tamperelainen idea, yhden työpajan tulosta, vakuuttavat Sari Yrjänäinen ja Jaana Parviainen.

    Teksti Heikki Laurinolli
    Kuvat Jonne Renvall