Suomen vesihuolto haavoittuvainen

    Suomalainen hanavesi maistuu dosentti Tapio Katkolle. Huolta hän kantaa siitä, että vesihuoltoverkostojen saneerausvelka on kasvanut.

    Suomalainen hanavesi maistuu dosentti Tapio Katkolle. Huolta hän kantaa siitä, että vesihuoltoverkostojen saneerausvelka on kasvanut.

    Vesijohto- ja viemäriverkoston saneerausvelka kasvanut 2,5-kertaiseksi

    Suomen vesihuolto on ajautunut haavoittuvaan tilaan pitkään jatkuneen hyvän kehityksen jälkeen. Ongelmana on vesihuoltoverkoston rapautuminen.

    Vesihuollon dosentti Tapio S. Katko arvioi, että saneerausvelka on kasvanut 2,5-kertaiseksi nykyiseen saneerausmäärään verrattuna. Noin 6 prosenttia vesijohtoverkostosta ja 12 prosenttia viemäriverkostosta on erittäin huonossa kunnossa.

    Katko arvioi vesihuollon kehitystä, nykytilaa ja tulevaisuutta tuoreessa kirjassaan Hanaa! – Suomen vesihuolto – kehitys ja yhteiskunnallinen merkitys. Tapio S. Katko hoitaa Tampereen teknillisessä yliopistossa Unesco-oppituolia, jonka alana on kestävät vesihuoltopalvelut.

    – On varauduttava kaikkeen mahdolliseen, mitä ei ole osattu ennakoida, Katko sanoo.

    Hän harmittelee, että päättäjät luulevat vesijohtojen kestävän yli 200 vuotta ja jättävät sen vuoksi saneerausvelan seuraaville sukupolville. Sama ongelma on kaikkialla maailmassa, myös kehittyvissä maissa.

    Nukkuvatko päättäjät?

    – Ehkä ei oikein ymmärretä ongelmaa. Ajatellaan vain sitä mikä on näkyvillä. Onhan se aikapommi, johon olisi järkevä varautua eikä antaa verkostojen rapautua. Kuoppaiset tiet kyllä huomataan, mutta haurastuvia viemäreitä on vaikeampi hahmottaa.


    Vesilaitoksen tuottojen tuloutus piiloverotusta

    Vesilaitosten tuottojen tuloutus omistajille on Tapio Katkon mielestä piiloverotusta, joka on pois vesihuoltoverkoston saneerauksesta. Tästä kärsivät tavalliset kuntalaiset, joihin vesivahingot kohdistuvat.

    Katko huomauttaa, että vesihuoltolaki puhuu kohtuullisesta tuotosta.

    – Tutkijan näkökulmasta Suomen suurimpien kaupunkien tulkinta kohtuullisesta tuotosta on aika kohtuutonta eli ne harrastavat selvästikin piiloverotusta, Katko sanoo.

    Ovatko vesimaksut asiakkaille liian korkeat?

    – Vedestä ei peritä liikaa, mutta siitä menee liian paljon piiloverotuksen kautta suurimpien kaupunkien muiden sektoreiden tukemiseen. Olisi paljon reilumpaa, että katettaisiin sen kulut omalla sektorilla ja varmistettaisiin, että saneerausvelka saataisiin pienemmäksi.

    Tampereella vesilaitos tulouttaa jopa 30 prosenttia liikevaihdostaan kaupungille.

    – Tuotosta pitäisi nykyistä enemmän pistää saneeraukseen. Voi olla, että Tampere ei ole pahimpia tapauksia Suomessa, Katko arvioi.


    Harva asutus vaatii erilaisia järjestelmiä

    Kuntauudistus vaikuttaa myös vesilaitosten toimintaan. Tapio Katko sanoo, että kuntaliitoksista voi olla hyötyäkin vesilaitoksille joillakin alueilla. Hän ei kuitenkaan pidä järkevänä sitä, että jokin tietty koko otetaan lähtökohdaksi. Perusteena pitäisi sen sijaan olla järkevä toiminta.

    – Meillä harvaan asutussa maassa on hyvä olla erilaisia järjestelmiä; kiinteistökohtaisia, kuntakohtaisia ja erilaisia ylikunnallisia järjestelmiä. Oleellista on kirjo, ei suinkaan kuvitelma, että summittainen koko voisi olla oikeampi kuin toinen.

    Vesilaitosten yksityistämiskokeilut ovat epäonnistuneet. Katko kiittelee, että onneksi Suomessa ei tällaisiin ”hullutuksiin” ole menty. Lähin esimerkki löytyy Tallinnasta.

    Vesilaitoksista yli 90 prosenttia ja viemärilaitoksista yli 95 prosenttia on kuntien omistuksessa. Margaret Thatcherin aikana Englannissa ja Walesissa yksityistettiin vesilaitoksia. Tulos oli lähinnä katastrofi.

    Yksityistetyt vesilaitokset toimivat kohtuullisesti, mutta ne ottivat Katkon mielestä kuluttajilta ja veronmaksajilta ylimääräistä rahaa tarpeettomasti ja ilman perusteita. Latinalaisesta Amerikasta löytyy vieläkin dramaattisempia esimerkkejä yksityistämisen haitoista.


    EU-säädökset ongelmallisia

    Vesiensuojelua koskevat EU-säädökset ovat Suomen kannalta joskus omituisia. EU-komission vaatimus typen poiston harmonisoinnista johti vuosituhannen alussa oikeusprosessiin, jonka Suomi lopulta voitti.

    Ovatko EU-säädökset kauttaaltaan järjettömiä?

    – Eivät kauttaaltaan, mutta onhan se aivan absurdi ajatus, että luontoa voisi harmonisoida. Kyllä se lähtökohta pitäisi olla toisinpäin.

    Sääntelyn lähtökohdan pitäisi Tapio Katkon mukaan olla se, mikä on minimiravinne meidän vesistömme rehevöitymisen kannalta.

    – Aika moni tutkija on sitä mieltä, että typpeä ei pitäisi kategorisesti poistaa. Sen poisto sisämaassa saattaa olla jopa vahingollista. Vesiensuojelun kannalta on parempi, että poistetaan fosfori mahdollisimman voimakkaasti ja tehokkaasti.

    Suomen ei pidä Katkon mielestä kategorisesti hyväksyä sellaista, mikä lähtee Keski- tai Etelä-Euroopan olosuhteista. Suomalaisilla normeilla sitä vastoin eurooppalaisista uimarannoista tulisi jopa uimakelvottomia.


    Itämeri-ongelma ei yksin ihmisen syytä

    Itämeren kuormituksesta ei julkisessa keskustelussa ole Tapio Katkon mielestä tuotu esiin sitä, että meri on jo perusluonteeltaan ongelmallinen.

    – On annettu kuva, että Itämeri on huonossa tilassa sen takia, että se on ihmisen toimista riippuvaista. Pääasiallinen ongelma on Itämeren sisäinen kuormitus, joka johtuu meren geologiasta, Katko sanoo.

    Itämeren perusongelma on Katkon mukaan unohtunut julkisessa keskustelussa, vaikka tälle voisi tehdäkin jotain. Päästöjen rajoittamista hän pitää silti oikeana tekona.

    – On olemassa muitakin keinoja, mutta ne tulisivat aika kalliiksi, jos ruvetaan koko Itämerta keinotekoisesti hapettamaan.


    Veden kulutus kääntyi laskuun 1970-luvulla

    Veden puute ja saastuminen ovat ongelmia monin paikoin maailmalla, mutta kehitys on mennyt myös hyvään suuntaan. Suomessa veden kulutus on kääntynyt laskuun jo 1970-luvulla.

    – Veden käytöstä on otettu löysät pois. Olemme selvästi siirtyneet järkevämpään ja kestävämpään luonnonvarojen käyttöön. Kokonaisuutena Suomen vesihuolto on kehittynyt positiiviseen suuntaan. Maamme kokemuksia kehtaa esitellä, sillä Suomi on kansainvälisissä vesi- ja ympäristöalan vertailuissa jatkuvasti maailman kärkimaita.

    Teksti Heikki Laurinolli
    Kuvat Jonne Renvall