Konsulttikieli tukkii opettajakunnan suut

    Visiot, strategiat ja missiot lakaisivat pois hyveet ja muuttivat opettamisen sosiaaliteknologiaksi

    Jos opettajalla ei ole sanottavaa vaan ainoastaan informoitavaa, hän ei ole humanisti vaan informaatikko.

    Näin kirjoittaa aate- ja oppihistorian dosentti Juhani Sarsila tuoreessa esseekokoelmassaan Melancholica. Teos sisältää 15 esseetä. Aiheita ovat muun muassa antiikin filosofia, humanismin rappio, länsimaisen ihmisen kaikkivaltiusharha, Oswald Spengler ja Vladimir Iljitš Lenin.

    – Opettajasta on tullut sosiaaliteknologi, syrjässä pysyttelevä avustaja, joka tarvittaessa auttaa oppijaa. Se osoittaa, että opettaja on tullut tarpeettomaksi tai ainakin kyseenalaiseksi, Sarsila sanoo.

    Opettaja on muuttunut konsulttikieltä suoltavaksi informaatikoksi. Hän on ajautunut kauas siitä merkittävästä asemasta, joka opettajalla oli vanhassa kyläyhteisössä papin ja poliisin rinnalla.

    Pitäisikö opettajan palata vanhaan kansankynttilän rooliinsa?

    – Ei haittaisi, jos tässä suhteessa palattaisiin näihin entisiin aikoihin. Tosin teknologia näyttää tekevän paluun täysin mahdottomaksi. Ja kyläyhteisö taitaa olla muisto vain.

    Sarsilan mukaan jo Opettaja-lehteä lukemalla huomaa, ettei tunnu tietävän, mitkä ovat ne keskeiset arvot, joita opettajan tulisi noudattaa ja opettaa.


    Konsulttipuhe karkotti sivistyksen kouluista

    Suomalaisten peruskoululaisten oppimistulokset ovat Pisa-mittausten perusteella maailman kärkeä. Eivätkö tulokset ole ihan hyviä?

    – Sosiaaliteknologian merkeissä tulokset ovat hyviä, mutta hyveet ovat kadonneet. Niistä lakattiin puhumasta toisen maailmansodan jälkeen. Hyveet on haudattu. Moraaliargumentit jätettiin 1950-luvulle. Tilalle otettiin ns. tieteelliseen metodiin eli rationaalisuuteen ja tekniseen tiedonintressiin pohjautuvia argumentteja eli mielipiteitä.

    Yritysmaailman kilpailukieli on Sarsilan mukaan vallannut jo opettajapuheen. Argumentoinnin tilalle ovat tulleet konsulttitermit kuten kehitys, visio, strategia, missio ja tahtotila.

    – Kouluissa ja yliopistoissa suunnitellaan strategioita tavoite- ja tahtotilojen saavuttamiseksi. Konsulttipuhe hallitsee. Suuri osa Suomen opettajista arvelee, että perinteisessä merkityksessä sivistys jäi auttamatta ulos ja joutikin jäädä. ”Mennyt on mennyttä”, sanovat.

    Opettajan työ vaatii Sarsilan mielestä nykyisin samaa tuotteistamista niin peruskoulussa, lukiossa kuin yliopistossakin.

    – Yliopistoissa onneksi riittää särmää. Uusi järjestelmä ei ole vielä hioutunut eikä konsultti ole saanut kaikkea tahtoaan läpi. Yliopistoissa ei pakoteta opettajaa käyttämään Moodlea ja Power Pointia, vaikka kovin niitä monet täällä jo kaipaavat.

    Opettajat ovat pysyneet solidaarisina toisiaan kohtaan, mutta Sarsila epäilee, että yhteenkuuluvuuden tunne on murtumassa.


    Puhumalla ei aina selviä

    Opettajan pitäisi uskaltaa näyttää haavoittuvuutensa, mutta toisaalta on voimistunut tendenssi, jonka mukaan tunteita ei pitäisi näyttää.

    – Tunteet kuulemma ovat vahingollisia kemiallisia prosesseja tai tiloja, jotka voivat tehdä elämän vaikeammaksi kuin ihminen jaksaa kestää. Toisaalta tunteita osoitetaan väkivaltaisuuteen asti, toisaalta koetetaan olla osoittamatta niitä.

    Alppilan koulussa Helsingissä opettaja työnsi häiriköivän oppilaan väkivalloin ulos ruokasalista. Oliko se tunteen osoitus?

    – Oli se tunteenomainen reaktio siinä tilanteessa. Olisi pitänyt vaatia rehtori apuun.

    Sarsila on retoriikan tutkija ja opettaja. Silti hän katsoo, että puhumalla ei joka tilanteessa selvitä.

    – Olen huomannut koulussa opettajana toimiessani, että puhuminen voi ärsyttää sitä, joka kokee voivansa huonosti tai joka on suomeksi sanoen kovin aggressiivisella tuulella eikä tosiaan ole valmis syleilemään koko maailmaa vaan kaatamaan sen siihen paikkaan.

    Juhani Sarsila: Melancholica – Poleemisia esseitä. Tampere University Press 2013.

    Teksti Heikki Laurinolli
    Kuva Jonne Renvall