Öljyn loppu on maailman alku

    Fossiilisen länsimaisen elämänmuodon alasajo voi johtaa yllätyksiin

    Öljyvarojen ehtyminen mullistaa fossiiliriippuvaisen länsimaisen elämänmuodon. Lopputulosta eivät edes filosofit ja sosiologit ole pohtineet.

    – Tämä ei ole maailmanloppu vaan ehkä maailman alun skenaario. Toivo liittyy siihen, että asioita alkaa uudelleen tapahtua ikään kuin väkipakolla, sanoo tutkija Antti Salminen.

    Salminen on kirjoittanut professori Tere Vadénin kanssa kirjan Energia ja kokemus, joka havahduttaa kohtaamaan yllättävän muutoksen, jonka enteet ovat jo ilmassa.

    – Ei ole mitään kokemusta tämän luokan alasajosta, että mitä tapahtuu, kun valtava määrä käyttöenergiaa alkaa ehtyä. Tässä ollaan tosi sumuisessa tilanteessa kaikin tavoin.


    Viimeisen pisaran äärellä

    – Tämä ei ole maailmanloppu vaan ehkä maailman alun skenaario, sanoo Antti Salminen, joka kirjoitti Tere Vadénin kansa kirjan fossiilisen elämänmuodon päättymisestä.

    – Tämä ei ole maailmanloppu vaan ehkä maailman alun skenaario, sanoo Antti Salminen, joka kirjoitti Tere Vadénin kansa kirjan fossiilisen elämänmuodon päättymisestä.

    Öljyn tuotantohuippu ohitettiin erään arvion mukaan jo vuonna 2006. Salminen sanoo, että öljy ei lopu kerralla, mutta sen tuotanto vähenee ja ehtyy hiljalleen.

    – Sitä viimeistä öljypisaraa ei koskaan pumpata maan alta pois, mutta öljyntuotanto muuttuu kalliimmaksi ja öljyn laatu huononee. Jossakin kohtaa saavutetaan piste, jonka jälkeen ei kannata enää jatkaa.

    Pohjois-Amerikasta löydetty liuskekaasu ei Salmisen mukaan pelasta ihmiskuntaa energiakriisistä, pikemminkin päinvastoin.

    – Koko ajan joudutaan etsimään vaikeammista paikoista huonompilaatuista tavaraa. Viimeiset keinot alkavat olla tosi tuhoisia paikallisympäristön ja ilmaston kannalta.

    Öljyn tuotanto laskee 5–7 prosenttia vuodessa. Tätä tahtia vuoden 2050 tienoilla tuotanto jäisi jo vuoden 1950 tasolle.

    Noin 80 prosenttia kaikista fossiilisista polttoaineista on jo käytetty. Ihmiskunnan historiasta vain viimeinen 150 vuoden ajanjakso on perustunut öljyyn.


    Sosiologit hiljaa, filosofit vaikenevat

    Salminen ja Vadén yllättyivät kirjaa tehdessään siitä, että filosofit ja sosiologit eivät sano juuri mitään öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden loppumisesta. Kirjoittajat arvioivat, että pelkillä luvuilla ja insinööritieteillä ei kysymykseen pystytä vastaamaan.

    – Ei meillä ole mitään luonnontieteellistä mittaria, joka saisi tuloksen siitä, kun ihminen kokee jotain tai kun merkitys liikkuu. Ihon lämpötiloja ja aivosähkökäyriä voidaan mitata, mutta se ei ole sama asia, Salminen sanoo.

    Teknologiakritiikkiä on kirjoitettu, mutta käyttöenergiasta ei puhuta.

    – Tämä on aliteoretisoitu juttu. Viimeistään toisen maailmansodan aikana heräsi se vanha luddiittinen vastustus uutta teknologiaa kohtaan, mutta sen kanssa ei tullut mitään energiakritiikkiä, vaikka se olisi ollut johdonmukaista.

    Karl Marxin tekstit tulevat Salmisen arvion mukaan lähelle energiakysymystä, mutta hänkään ei sano mitään siitä, millä energialla tuotantovoimat oikeasti pyörivät.


    Hajautettuun järjestelmään

    Öljyntuotanto vaatii globaalia logistiikkaa, joka ei voi jatkua. Salminen ja Vadén ehdottavat energian tuotannon, kulutuksen ja kokemuksen hajauttamista. Sauna on hyvä esimerkki paikasta, jossa nämä kaikki kiteytyvät.

    – Saunassa on synnytty ja sinne on kuoltu. Se on ollut parantamisen paikka ja terveyden lähde. Se liittyy myös energiaan eli kiukaaseen, ja se on yhteydessä metsän puihin ja työhön.

    Sauna sitoo Salmisen sanojen mukaan monilla säikeillä elämän kokonaisuuden yhteen pisteeseen.

    – Tällaisia pisteitä ja käytäntöjä me kirjassa ehdotetaan, esitetään ja teoretisoidaan ikään kuin vastineeksi öljyn suurelle samuudelle ja liuotinluonteelle, joka tuhoaa tällaisia solmuja ja käytäntöjä.


    Agraari-Suomi ei palaa takaisin

    Taaksepäin ei voi palata, koska öljyn aika on välissä.

    – Emme voi palata linkolalaiseen Suomeen tai agraariin utopiaan, koska öljy on tehnyt jo tepposensa, Salminen sanoo.

    Käyttöön voivat tulla matalan teknologian energiantuotantotavat kuten hakevoimalat, jotka ovat paikallisia ja vaativat vähän logistiikkaa. Uusi ja vanha teknologia sekoittuvat.

    Salminen sanoo, ettei öljyä voi yksi yhteen korvata.

    – Tähän tulee oikeasti katkos. Ei ole mitään öljyä tai hiiltä korvaavaa teknologiaa tai energialähdettä.

    Käänteisiä kehitysaskeleita on jo nähty, kun Kiina on siirtynyt yhä enenevässä määriin käyttämään hiiltä energiantuotannossaan.

    Kehitys ei ole yksiviivaista ja samansuuntaista kaikkialla. Paikallinen ulottuvuus nousee tärkeäksi.

    – Omavaraisuus pitää ymmärtää yhdessä vieraanvaraisuuden kanssa. Ei ole kumpaakaan ilman toista. Jos nämä saadaan yhteen, ollaan jo pitkällä.

    Antti Salminen ja Tere Vadén: Energia ja kokemus. niin & näin -kirjat 2013.

    Teksti Heikki Laurinolli
    Kuva Jonne Renvall

    Katso myös video Antti Salmisen haastattelusta.