”Elävän maailman visio”

Kai Halttunen voitti kirjoituskilpailun tulevaisuuden työympäristöstä

Yliopistotutkija Kai Halttunen voitti Tampereen yliopiston henkilökunnalle suunnatun kirjoituskilpailun, jossa haettiin ideoita tulevaisuuden työympäristöstä ja työtä tukevista tietojärjestelmistä.

Kilpailu liittyy tietohallinnon kokonaisarkkitehtuuri -hankkeeseen, jolla yhtenäistetään yliopiston tietoteknistä ympäristöä. Pääpalkintona oli iPad-taulutietokone.

Halttusen kirjoittama Hellapoliisi-tarina kertoo opettaja-tutkijan työpäivästä ja siitä, millaisia tietoteknisiä välineitä hän käyttää työnsä tukena.

– Minua viehätti tuo Kain tarina. Siinä haetaan elävän maailman visio siitä, millainen tulevaisuus on, sanoo kirjoituskilpailun järjestänyt tietohallintojohtaja Seppo Visala.

Palkinnon voittanut Halttunen kertoo, että tarina syntyi aika nopeasti kokonaisarkkitehtuuria käsitelleen workshopin innoittamana.

– Tein workshopissa itselleni miellekarttoja siitä, miten käytän tietotekniikkaa. Myöhemmin tuli tämä kirjoituskilpailu, ja lähdin ikään kuin täydentämään ja mietin näkökulman. Mulla tämä on kauhean henkilökohtainen sillä tavalla, että rakennan omaa [tietoteknistä] ympäristöä.


Puuhellaan tulet ja sitten verkkoon

Halttunen kertoo, että hän on palkitussa tarinassaan kuvannut arkitodellisuutta lähes realistisesti. Aivan kaikki ei oikeasti tapahdu yhden päivän kuluessa, mutta ”lähestulkoon”.

Tarinan alussa päähenkilö lämmittää aamulla puuhellan, jonka esikuva löytyy Halttusen kotoa. Sen jälkeen hän irrottaa tietokoneen, tabletin ja älypuhelimen latauksesta. Puuhella ja tietoverkko ovat pian molemmat täydessä käytössä.

Tietotekniikalle löytyy tarinassa myös vastapuoli, sillä päähenkilö suo itselleen myös yhden datapaastopäivän viikossa. Miksi tietotekniikasta pitää saada vapaata? Eikö verkkoon kytkeytyminen autakaan ihmistä vapautumaan ja olemaan rento oma itsensä?

– Ei välttämättä. Näen sen niin, että siitä informaatiosta on hyvä olla erossa välillä, Halttunen vastaa.

Työ ja arki voivat sekoittua, jos on kaiken aikaa verkossa. Halttunen havahtui pari vuotta sitten jatkuvan verkkoläsnäolon ongelmaan ja päätti ryhtyä pitämään kirjaa tekemisistään. Hän hankki laskurin, jolla voi mitata ajankäyttöä.

– Pistän laskurin päälle, kun teen töitä ja luen papereita kotona. Sen avulla voin todistaa itselleni, että olen todella tehnyt tätä hommaa. Ei voi olla läsnä loputtomasti.

Käytäntö on osoittautunut hyväksi.

– Tämä kirjoitus kuvaa myös sitä, että verkossa oloa täytyy rajata, ettei käy huonosti.

Halttunen on väitellyt ja tehnyt muut opinnäytteensä informaatiotutkimuksesta. Nykyisin hän työskentelee Campus Conexus -projektissa, jonka tavoitteena on ehkäistä korkeakouluopiskelijoiden syrjäytymistä.


Kaikki lähtee palvelutarpeista

Tampereen yliopiston tietohallinnon kokonaisarkkitehtuuri-hanke ei ole vielä valmis. Suunnitelmapaperiin odotetaan yhä kommentteja.

– Iso työmaa on vielä edessä siitä, miten saadaan tietomallit, prosessit ja infrastruktuurit tukemaan kehityspolkua. Minun on vaikea itsekään sanoa, onko unohtunut jotakin, Visala pohtii.

Kun saatte työn valmiiksi, niin voiko tulla joku uusi tekninen vimpain, joka mullistaa kaiken?

– Ei välttämättä, koska nämä palvelutarpeet eivät muutu. Se lähtee siitä, että organisaation tehtävät ovat tiedossa, mutta kyllähän nekin voivat muuttua, jos yliopiston johto katsoo, että tuossahan on strateginen mahdollisuus vaikka verkko-opetukselle tai jollekin muulle, Visala sanoo.

Kaikkea uutta teknologiaa ei sumeilematta oteta käyttöön.

– Toimintatapojahan tässä pitäisi kehittää eikä vain tehdä kaikki entiseen malliin uusilla välineillä, Visala tähdentää.

Kai Halttunen kertoo havahtuneensa siihen, että merkittäviä vaiheita ovat ne, joissa uusi tekninen laite tulee käyttöön ja muuttaa työprosessia vieläpä hyvään suuntaan. Olennaista ei ole laite sinänsä vaan sen vaikutus tekemisen tapaan.

– Otan käyttöön sellaisia välineitä, jotka koen järkeviksi ja merkityksellisiksi sen tekemisen kannalta. En ole siinä mielessä kovin tekninen ihminen, Halttunen sanoo.

– Sinä kuulut varmaan siihen pioneerijoukkoon, Visala sanoo.

– Kuulun semmoiseen joukkoon, että olen kiinnostunut, mutta en tiedä, mitä nämä systeemit ovat oikeasti syöneet. Olen innokas kattelemaan ja tekemään niillä erilaisia asioita, Halttunen täsmentää.

Hellapoliisi-tarina löytyy intrasta Kokonaisarkkitehtuuri-yhteisön dokumenteista ”Kirjoituskilpailun satoa”.

Teksti Heikki Laurinolli