E-kirjojen osuus kurssikirjoissa kasvaa

    Tabletit ja lukulaitteet ovat Kai Halttusen mielestä parhaita e-kirjan selailuun, koska niistä kirjaa voi lukea tavallisen kirjan tyyliin vaikka nojatuolissa loikoillen.

    Tabletit ja lukulaitteet ovat Kai Halttusen mielestä parhaita e-kirjan selailuun, koska niistä kirjaa voi lukea tavallisen kirjan tyyliin vaikka nojatuolissa loikoillen.

    Tutkintovaatimuksiin kuuluvia kurssikirjoja on yhä enemmän saatavilla myös sähköisinä e-kirjoina.

    Tampereen yliopiston kirjaston mukaan e-kirjojen osuus 2012–2013 tutkintovaatimuksiin kuuluvista kurssikirjoista on 24,2 prosenttia. Englanninkielisistä kurssikirjoista 32,8 prosenttia on saatavilla myös sähköisenä, suomenkielisistä kurssikirjoista 14 prosenttia.

    Tilasto on tehty tämän vuoden tammikuussa.

    Suomenkielisten huomattavasti pienempi määrä johtuu kirjaston mukaan siitä, että suomenkielisiä e-kirjoja on tarjolla organisaatiolisenssillä vain vähän.

    Vuonna 2010 e-kurssikirjojen osuus oli vain 10,5 prosenttia, eli kahdessa vuodessa e-kirjojen osuus on kaksinkertaistunut kurssikirjoissa.

    – Elektronisten lehtien artikkeliaineistot ovat enemmän käytössä, mutta e-kirjat hakevat vielä paikkaansa akateemisessa maailmassa, sanoo Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikön yliopistotutkija Kai Halttunen.

    Tiedonhankinnan kysymyksiin erikoistunut Halttunen työskentelee Campus Conexus -projektissa.


    Vaatii vihkiytymistä

    Tabletit ja lukulaitteet näyttävät Halttusen mukaan olevan se juttu, jonka myötä ihmiset lähtevät e-kirjoihin mukaan, jos lähtevät.

    Lukulaitteiden huono puoli on se, että kirjan lataamiseen liittyvä tekninen suorittaminen voi tuntua alkuun raskaalta.

    – Saadakseen e-kirjan näytölleen täytyy luoda erilaisia tunnuksia ja ladata ohjelmia. E-kirjapalveluja on useita, Halttunen sanoo.

    – Vaatii vihkiytymistä, että rakentaa itselleen ympäristön, jossa e-kirjoja käyttää.

    E-kirjakaan ei ole aina saatavilla, vaikka niin voisi kuvitella. Kirjapalveluihin liittyy erilaisia ehtoja esimerkiksi siitä, kuinka monta lukijaa voi käyttää kirjaa yhtä aikaa.

    Tosin Halttunen on harvoin kohdannut tilannetta, että sähköinen kirja ei olisi saatavilla. Monissa palveluissa lukuoikeuksien määrä on niin suuri, ettei ongelma tule vastaan.


    Suomenkielisiä vähän

    Yliopiston kirjaston tilastot osoittavat, että kurssikirjoista kotimaisia e-kirjoja on vähemmän kuin englanninkielisiä.

    Halttusen mielestä suomalaiset kustantajat ovat epätietoisia ja lähes paniikissa siitä, mitä e-kirjojen kanssa tehdään ja miten tulevaisuudennäkymiin suhtaudutaan.

    Palveluntarjoajien kirjavat ehdot ja sähköisten kirjojen vaihteleva saatavuus saavat aikaan sen, että käyttäjän on melko vaikea hahmottaa e-kirjojen maailmaa.

    – Perinteiseen painettuun kirjaan verrattuna e-kirjassa on paljon enemmän muuttujia.


    Nopeaa selailua

    Kai Halttusen mielestä e-kirja voisi olla oiva apu opetuksessa. Se luo uusia mahdollisuuksia kirjallisuuden tutkimiseen.

    – E-kirjapalvelua voisi hyödyntää valtavana tietokantana, jonka avulla voi esimerkiksi tutkia, miten tietystä aiheesta on puhuttu eri lähteissä. Tai jos e-kirjapalvelussa on useampia saman tutkijan teoksia, voi katsoa, miten tutkija on ajan myötä käyttänyt tiettyä käsitettä.

    E-kirjoissa voi selailla nopeasti sisältöjä.

    – Joissakin palveluissa tekstiin voi lisätä kommentteja. Voisivatko opiskelijat lukea yhdessä e-kirjaa ja tehdä merkintöjä, jotka näkyvät toisille, Halttunen ideoi.

    Etenkin uudelle opiskelijalle tieteellisten julkaisujen maailma on outo. Opiskelija saattaa hakea lukemistoja Google Booksista, koska se on hänelle tuttu, mutta siellä kirjasta puuttuu aina jokin sattumanvarainen osio. E-kirjapalvelusta kirja olisi lainattavissa kokonaan, jos opiskelija tietää, mistä etsiä.

    Halttunen kaipaa opetukseen tiedonhankinnan piilo-opetusta, eli että tutustutettaisiin opiskelijaa tiedonhankintaan heti opintojen alusta asti. Järkevästi määritellyillä tehtävillä opiskelijat oppivat etsimään tietoa ja tutustuvat samalla sähköisiin tietokantoihin.

    – Jos tehtävänannot ovat liian avoimia, tulee ongelmia ja opiskelijat tuskastuvat. Mutta jos ne ovat liian kapeita ja ennalta määrättyjä, saadaan kyllä opiskeltavaa asiaa eteenpäin, mutta ei kehitetä tiedonhankinnan osaamista.

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuva Jonne Renvall