Romanit – silmätikkuja ja suomalaisia

Suomen romanien historia

Suomen romanien historia. Toim. Panu Pulma. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012.

Historian, kielitieteen ja kulttuurintutkimuksen keinoin koottu perusteos romanien 500-vuotisesta historiasta Suomessa on painava teos fyysisesti ja asiallisesti.

Ennakkoluulot vaivasivat romanien työnhakua jo salpietarin keittämisen aikoihin. Hyvinä kattilanpaikkaajina, povaajina ja kansanparannuskeinojen tietäjinä romanit sen sijaan tunnettiin.

Miika Tervonen kertoo, kuinka ”mustalaiskysymys” muodostui jo varhain ongelmaksi, joka oli irtolaisuuden, kiertolaisuuden ja ennakkoluulojen maustama.

Tapio-lehti ehdotti vuonna 1864 täysikasvuisten ”mustilaisten” lähettämistä pakkotyöhön tai ”ilman mitään säälimistä” Siperiaan ja nuorempien erottamista vanhemmistaan. Valtiopäiviä myöten vastakkain oli ankara syrjimislinja ja toisaalta yhtenäisten oikeuksien linja. Kunnat määräsivät 1900-luvulle saakka palkkioita kiertävien mustalaisten kiinniottamisesta.

Mustalaislähetys perustettiin Tampereella 1905. Lähetystyön tavoitteena oli Suomen mustalaisten pelastaminen ”hengellisestä ja taloudellisesta rappiotilasta”. 1967 perustettu Suomen Mustalaisyhdistys esitti ankaraa kritiikkiä Mustalaislähetystä vastaan ja vaikutti kansallisella tasolla politiikassa. Puolueet alkoivat ottaa mustalaisasian huomioon ohjelmissaan.

1970-luvulle tultaessa Suomen romaneista suurin osa oli siirtynyt kaupunkeihin – tai Ruotsiin. Kolmesta viiteen tuhanteen suomalaisromania asuu nykyisin Ruotsissa. Suomessa heitä on yli 10 000. Romanien mukaan suurin ero entiseen kotimaahan on se, että Ruotsi koetaan avoimemmaksi.

Suomalainen kantaväestö näkee romaneja välähdyksittäin markkinoilla, pitsiä myymässä, hevosmiehinä ja kiertolaisina.

Suomen romanien historia -kirjassa on myös luku uusista tulokkaista, pääosin romanialaisista ja bulgarialaisista romaneista, jotka ovat näkyvimmin esillä katukerjäämisen takia.

Kimmo Granqvist kirjoittaa romanikielen historiasta, Risto Blomster romanimusiikista. Anna Maria Viljanen käy läpi romanikulttuurin muuttuvia muotoja ja pysyviä rakenteita. Artikkelit ovat erittäin kiehtovia ja valaisevia. Koko teoksen tavoin ne tuovat myös uutta tietoa, uutta näkökulmaa ja ymmärrystä Suomen romanien historiaan ja kulttuuriin.

15 kirjoittajan teokseen on saatu paljon hienoja valokuvia, haastattelunpätkiä sekä laulujen sanoja ja nuotteja.

Teoksen toimittaja Panu Pulma on Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian yliopistonlehtori, joka toimi tutkimusjohtajana Suomen romanien historia -hankkeessa. Hänen yhdessä Oiva Turpeisen kanssa kirjoittamansa Suomen lastensuojelun historia vuodelta 1987 muodostaa nyt julkaistun teoksen kanssa tärkeän osan suomalaista sosiaali- ja kulttuurihistoriaa.

Elina Koskinen