Uusi ohjelma kouluttaa rauhantekijöitä

    Johanna Marjamäki, Jens Närger ja Armenak Tokmajyan aloittivat syksyllä maisteriopinnot Peace-ohjelmassa. Eri maista tulevalla kolmikolla on erilaisista taustoista huolimatta jotain yhteistä: Kaikki haaveilevat urasta rauhanvälitystehtävissä tai diplomaattina.

    Nyt se on todistettu. Viime kesänä julkaistiin Fund for Peace -järjestön listaus maailman epävakaisimmista maista, ja Suomi oli listalla viimeinen eli kääntäen ykkönen – maailman rauhallisin maa.

    Tieto ei juuri ylittänyt uutiskynnystä.

    – Emme osaa olla ylpeitä siitä, missä olemme vahvoja ja millä voisi brändätä Suomea, sanoo Tampereen yliopiston erikoistutkija Marko Lehti.

    Failed states index -listauksessa mitattiin valtioiden poliittista, taloudellista ja sosiaalista tilaa. Huonoimmalla sijalla oli Somalia. Suomen lisäksi kolmen kärjessä olivat naapurit Ruotsi ja Tanska.

    Suomella ja Pohjoismailla on hyvä maine myös konfliktinratkaisu- ja rauhanvälitystyössä. Tänä syksynä käynnistynyt Tampereen yliopiston ja Åbo Akademin yhteinen Peace, Mediation and Conflict Research (PEACE) -maisteriohjelma tuo lisäosaamista tälle kentälle.


    Monitieteinen näkemys

    Peace-ohjelman johtaja Marko Lehti kertoo, että suomalaisen rauhanvälitystoiminnan kasvattaminen on ollut viimeiset kaksi vuotta vahvasti ulkoministeriön

    Erikoistutkija Marko Lehti luotsaa rauhan- ja konfliktintutkimuksen maisteriohjelmaa Tampereen yliopistossa. – Suomalainen perinne rauhanvälittämisessä ei ole kovin vahva Martti Ahtisaaren takana. Kouluttaminen tukee osaamista tällä alalla, Lehti sanoo.

    agendalla. Rauhanvälityksestä koetetaan tehdä suomalaista vientituotetta.

    – Suomalainen perinne rauhanvälittämisessä ei ole kovin vahva Martti Ahtisaaren takana. Kouluttaminen tukee osaamista tällä alalla, Lehti sanoo.

    Peace-ohjelman opetuksessa tarjotaan akateeminen, monitieteinen näkökulma rauhaan ja konflikteihin.

    Käytännön rauhanvälitystaitoa ei ohjelmassa opeteta. Kursseille kutsutaan kuitenkin vieraita, jotka tuntevat rauhanvälityksen toimialueen.

    – Tutkijoina olemme akateemisen kriittisiä, mutta tarvitsemme sellaisia puhujia, jotka ovat työskennelleet kriisialueilla. Toivon mukaan voimme näin avata harjoittelupaikkoja ja tutustuttaa opiskelijoita työkenttään.


    Kilpailu opiskelijoista kovaa

    Peace oli suosittu ohjelma. Yhteensä ohjelmaan haki eri puolilta maailmaa viitisensataa opiskelijaa, joista Tampereelle haki 350. Tampereella opintonsa aloitti 18 opiskelijaa.

    – Näin paljon hyviä hakijoita ei ole ollut aiemmin missään maisteriohjelmassa, missä olen ollut mukana. Uskon, että käsittelemämme asiat eli konfliktien ja rauhan kysymykset sekä kansainvälisellä tasolla että yhteiskuntien sisällä, kiinnostavat ihmisiä laajemminkin, Marko Lehti sanoo.

    Kilpailu hyvistä opiskelijoista on kovaa. Lehden mukaan yliopisto tarvitsee yhä enemmän laadukkaita, kansainvälisiä maisteriohjelmia.

    – Nykyisin yksi kriteeri yliopiston rahoitukseen ovat kansainväliset tutkinto-opiskelijat. Heitä saa houkuteltua tänne vain tarjoamalla kiinnostavia englanninkielisiä maisteriohjelmia.

    Teksti Tiina Lankinen

    Kuvat Teemu Launis

     

    Peace jatkuu ensi syksynä

    • Peace, Mediation and Conflict Research  on englanninkielinen, kaksivuotinen maisteriohjelma

    • Ohjelma on Tampereen yliopiston ja Åbo Akademin Vaasan yksikön yhteinen, opiskelijoita otetaan sisään sekä Vaasaan että Tampereelle

    • Uusi haku maisteriohjelmaan aukeaa joulukuussa 2012

    • Ohjelmaa koordinoi Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus Tapri

     

    ”Rauhan arvoja peruskouluun”

     

    Armenak Tokmajyan, 22, Armenia

    Aiempi koulutus: Kandidaatintutkinto kansainvälisessä politiikasta ja diplomatiasta Syyriassa

    Olen kotoisin Armeniasta, mutta isäni työn takia olen asunut kuusitoista vuotta Syyriassa. Tulin Tampereelle suoraan konfliktialueelta.

    Kotikaupunkini Aleppo oli pitkään rauhallinen, mutta noin neljä kuukautta sitten taistelut tulivat sinnekin, ja tilanne paheni päivä päivältä.  Kaupungista oli melkein mahdotonta päästä pois. Tie kaupungista lentokentälle oli toisena päivänä kapinallisten hallussa, toisena päivänä hallituksen joukoilla.

    Tulin kahdesta syystä opiskelemaan rauhan- ja konfliktintutkimusta. Ensimmäinen syy on se, että olen elänyt konfliktialueella. Haluan syventää akateemista osaamistani konflikteista. Toinen syy on se, että side kotimaahani Armeniaan ei ole ikinä katkennut. Armenian ja Azerbaidžanin välillä vallitsee ”ei rauhaa, ei sotaa” -tilanne Nagorno-Karabahin-konfliktialueella. Armenia tulee tarvitsemaan rauhanvälityksen asiantuntijoita. Aion yrittää parhaani, että voisin muuttaa asioita siellä.

    Täytyy myöntää, etten ole kovin optimistinen maailmanpolitiikan suhteen. Nykytilanteessa rauha kansainvälisellä tasolla ei näytä mahdolliselta, mutta alueellisella tasolla kyllä. Tätä kautta paikallisten konfliktien ratkaisu edistää myös maailmanrauhaa.

    Pohjoismailla on valtava kokemus ja uskottavuus rauhanoperaatioissa. En olisi mennyt opiskelemaan maahan, jolla on aktiivista sotilastoimintaa muissa maissa. Suomi on parhaita paikkoja rauhan- ja konfliktintutkimuksen opiskeluun.

     

    Johanna Marjamäki, 24, Suomi

    Aiempi koulutus: Kandidaatintutkinto filosofiasta ja valtio-opista Irlannissa

    Suomessa syntyneenä sitä huomaa ottavansa monet asiat itsestään selvyytenä. Kurssikaverini Armenakin tausta saa arvostamaan uudella lailla omaa elämäänsä neutraalissa ja rauhallisessa maassa.

    Realistinen koulukunta ajattelee, että sota on väistämätön. Mutta minun mielestäni se on ennustus, joka tavallaan tekee itseään todeksi.

    Luulen, että jokaisen opiskelijan ennakkokäsitykset konflikteista, rauhasta ja maailman tilasta ovat aika tiukkoja. Opiskelu täällä tulee varmasti muuttamaan ja laajentamaan niitä.

    Unelmatyöni on rauhanvälityksessä, mutta en vielä tiedä millä sektorilla, hallinnossa vai organisaatiossa. Peace-ohjelma tai mitkään muutkaan yliopistot eivät kouluta suoraan rauhanneuvottelijoiksi. YK ja muut tahot, kuten Kriisinhallintakeskus Suomessa, antavat käytännön koulutusta.

    Haastavilla alueilla, kuten Lähi-idässä, Kaukasuksen alueella ja Keski-Aasiassa työntekijää ei välttämättä oteta vakavasti, jos taustalla ei ole oman hallituksen tukea. Toisaalta puolueettomuus auttaa joissain tilanteissa, eli olen vähän kahden vaiheilla urasuunnitelmien suhteen.

    Tulemme maisteriohjelman aikana oppimaan uusia asioita rauhasta ja konflikteista. Me kerromme tietojamme eteenpäin ja ehkä muutamme ihmisten mielikuvia ja ennakkoluuloja. Tällä tavalla opiskelun lopputulos voi olla monella tapaa positiivisempi kuin mitä arvaammekaan.

    Mielestäni rauhan ja sodan käsitteitä voitaisiin opettaa jo peruskoulussa. Rauhanpropagandaa lapsille! Mitä pahaa siitä voisi seurata?

     

    Jens Närger, 26, Saksa

    Aiempi koulutus: Kandidaatintutkinto sosiaalitieteistä Saksassa

    Jos haluaisin vain rahaa tai helpon päivätyön, en olisi lainkaan opiskellut tälle alalle. Toivon, että voin omalla työlläni ja omista rajoitetuista lähtökohdistani edesauttaa rauhaa. Jos siis ajatellaan rauhaa universaalina käsitteenä, maailmana jossa kaikilla on hyvä olla ja kaikilla on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Tästä ajatuksesta alkoi hippiliike. Eikä se ideologia ole lainkaan hullumpi. Rauhan arvoja olisi promotoitava julkiseen keskusteluun.

    Ei voida sanoa, että maailmanrauha on mahdollista tai mahdotonta. Ehdotonta vastausta tähän ei mielestäni ole. Tällä hetkellä se näyttää kuitenkin todella epätodennäköiseltä. Riippuen tietysti siitä, miten rauha määritellään – ja sitä me olemme täällä opiskelemassa. Euroopassakin on aika ajoin väkivaltaisia konflikteja ja alueita, joissa konfliktien puhkeaminen on todellinen riski.

    Olin Helsingin yliopistossa Erasmus-vaihdossa 2009–2010 lukuvuoden, sitä kautta kiinnostuin Suomessa opiskelemisesta. Minulla olisi ollut Helsingissä opiskelupaikka Eurooppa-opinnoissa, mutta tulin tänne, koska kuulin monelta taholta, että Tampere on hyvä paikka opiskella rauhan- ja konfliktintutkimusta.

    Unelmani olisi työskennellä diplomaattina, mutta työmahdollisuudet sillä alalla ovat Saksassa erittäin pienet ja kilpailu on kovaa. Puolustusministeriössä tai kotikaupunkini maakunnan paikallishallinnossa voisi olla töitä, myös Bryssel kiinnostaa. Katsotaan, mihin maisteriohjelma johtaa.