Rajojen ylittäjä, innostava ohjaaja

Matti Savolainen antoi Aikalaiselle loppuvuodesta 2011 haastattelun, jossa hän kiitti yliopistoväkeä tuesta ja toivotti kaikille voimia. Hän muistutti, että kaikki työntekijät siivoojista professoreihin ovat tärkeitä jäseniä yhteisössä. Kuva: Teemu Launis

Matti Savolainen 15.4.1949–30.6.2012

Laaja-alainen kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija, dosentti Matti Savolainen menehtyi ALS-tautiin Tampereella 30. kesäkuuta 2012. Hän kohtasi sairautensa urhoollisesti ja jaksoi sen kaikissa vaiheissa pitää yhteyttä lukuisiin ystäviinsä ja kollegoihinsa, jotka olivat lämpimästi tervetulleita hänen luokseen. Identiteettien ja marginaalien tutkijana Savolainen otti julkisesti kantaa kilpailua ylikorostavien työyhteisöjen vaikenemiseen sairauksien ja vammautumisen edessä. ”Me ALS-ihmiset” oli ilmaisu, jota hän käytti usein kertoessaan nopeasti edenneestä sairaudestaan.

Savitaipaleella 15. huhtikuuta 1949 syntynyt Savolainen valmistui korkeimmin arvosanoin Tampereen yliopistosta yleisen kirjallisuustieteen tohtoriksi väitöskirjallaan The Element of Stasis in William Faulkner. Vuosi oli 1987. Hän opiskeli ja teki tutkimustyötä myös Harvardin ja Columbian yliopistoissa Yhdysvalloissa. Savolainen oli Pohjois-Amerikan kirjallisuuksien erinomainen tuntija. Myöhempien julkaisujen läpäiseviä teemoja ovat rotu, seksuaalisuus, sukupuoli sekä (jälki)kolonialismi. Aikanaan hän oli myös mukana perustamassa Suomen Amerikan tutkimuksen seuraa.

Matti Savolainen työskenteli Tampereen ja Oulun yliopistoissa kirjallisuustieteen ja englantilaisen filologian yliassistenttina, lehtorina ja professorina 1970-luvun puolivälistä aina sairastumiseensa asti. Oulun yliopistossa hän alkoi myös tutkia pohjoisia kirjallisuuksia. Tampereen yliopistoon hän palasi 2003.

Moni opiskelijapolvi tuntee Matti Savolaisen innostavana, kuuntelevana sekä tietorikkaana ohjaajana. Jo varhain hän opetti kirjallisuustieteen katvealueita pitämällä suosittuja kursseja kauhuromaanista, tieteiskirjallisuudesta ja vähemmistöjen kirjallisuuksista. Sairautensa viime vaiheissakin hän jaksoi olla kiinnostunut nuorempien tutkijoiden menestyksestä sekä ohjaustyöstään. Viimeisiksi julkaisuiksi jäivät monografia Atlantin ylityksiä. Amerikkalaisen kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimuksen navigointia 1965–1995 (2011) ja toimitettu teos Gothic Topographies. Language, Nation Building and ’Race’ (tulossa 2012, Ashgate).

Matti Savolainen piti tärkeänä ajattelevan ihmisen vastuuta ja tutkimuksen eettistä kehittämistä. Tämä vei hänet edustamaan humanisteja Tutkimuseettisen neuvottelukunnan työryhmään vuonna 2007. Aikalainen-lehdessä joulukuussa 2011 hän pohti tutkijan ja yhteiskunnan välistä suhdetta: ”Eihän maailmaa muuteta pelkästään lukemalla eri tavoin tai vastakarvaan joitakin kaunokirjallisia teoksia. On kysymys siitä, halutaanko olla mukana yliopiston ulkopuolella yhteisöissä, joissa kysymykset tasa-arvosta ovat arkipäivää.” Savolainen arvosteli tutkijoita liiasta takertumisesta instituutioiden tavoitteisiin ja etuihin: tärkeämpää oli etsiä yhteisöllisempää ihmis- ja tiedekäsitystä. Häntä kiehtoi Edward Saidin ajatus intellektuelleista henkisinä maanpakolaisina, jotka ovat hedelmällisen levottomia ja liikkuvat rajojen yli. Hän painotti, että tietoa ei yliopistoissa ja muualla puutu vaan rohkeutta puhua suoraan. Yliopistomaailmassa Matti Savolainen erottuikin itsenäisellä tyylillään. Opiskelijat, kollegat ja ystävät käyvät hänen kanssaan mielessään keskusteluja vielä pitkään.

Matti Savolainen tutustui mielellään muihin kulttuureihin niin työn puolesta kuin vapaa-ajallakin. Konferenssimatkat ulottuivat aina Jamaikalta vuonna 2010 viimeiseksi jääneeseen Hongkongin matkaan. Hänen harrastuksiinsa kuuluivat musiikki – erityisesti kuorolaulu –, taide ja Savitaipaleen tärkeä mökkisaari, jonne hän rakensi kauniin kesäkodin yhdessä puolisonsa Kari Tiaisen kanssa.

Pirjo Ahokas

Päivi Mehtonen

Maarit Piipponen

Eila Rantonen

Arja Rosenholm

Kirjoittajat ovat Matti Savolaisen työtovereita ja ystäviä.