Suomalainen koulutusjärjestelmä tuntuu olevan vaarassa, kun ammatilliseen koulutukseen menevien määrä ylitti tänä vuonna lukioon lähtevien määrän. Tie huippuosaamiseen on uhattuna.

Tarkemmin katsottuna sieltä kurkistaakin vanha tuttu ja turvallinen luokkayhteiskunta, johon Suomi on osaamisen ja innovatiivisuuden apostolien ohjauksessa muutenkin pyrkinyt.

Kauniaisten nuorista lähes 90 prosenttia menee lukioon, mutta Mäntän nuorista vain 30 prosenttia. Ei siis hätää. Herrojen lapsista tulee herroja ja duunarien lapsista duunareita. Maailmankuva pysyy ehjänä.

Vastustus oli ankaraa, kun peruskoulua ajettiin sisään 1970-luvun Suomessa. Sitä syytettiin DDR-mallisen sosialismin rynnäköksi ja kommunistien salajuoneksi. Yhteiskuntarauha oli koetuksella.

Peruskoulun Pisa-menestys tuli yllätyksenä 2000-luvulla. Väärin synnytetty koulu toi mainetta, jonka innovaatio-Suomi valjasti mielellään käyttöönsä. Kun meillä on näin hyvä koulu, niin kyllähän siitä pitää puristaa kaikki mehut kansainvälisen kilpailukyvyn alttarille.

Innovaatiohöpinän aikana peruskoulu näyttää kuitenkin taantuvan. Jatkuvan kehittämisrumban keskellä elävä koulu uhkaa jäädä jälkeen Pisa-testeissä. Suomen koululaiset ovat yhä hyviä, mutta eivät enää ihan kärjessä. Eihän sieltä enää edes lukioon pyritä.

Ehkä peruskoulun kehitystyö kannattaisi antaa takaisin niille voimille, jotka johtivat sen menestykseen uskomalla tasa-arvoon ja yhteisyyteen. Kun he nostavat peruskoulun taas kunniaan, voivat osaamisjargonin jauhajat tulla kuorimaan kermat päältä ja pauhaamaan kiristyspolitiikan autuudesta.

Tämä taitaa olla suhdannevaihtelua. Nyt on käynnissä laskukausi, jolloin osaamisen ja innovatiivisuuden nimissä karsitaan kaikki mikä voisi niihin oikeasti johtaa.

Osaamisen Suomesta tehdään nyt osaamattomien johdolla osattomien Suomea. Nousu lähtee taas pohjalta.

•