Sanahelinä-teksti kiertää yliopiston rakennusta kuin pörssiuutiset New Yorkissa. Hymypoika valaisee taivaan ja maan.

Minun kampukseni: Kuvataiteilija-kasvatustieteilijät Jouko Pullinen ja Juha Merta

Kasvatustiede muuttaa Virta-rakennukseen, jonka julkisivusta puuttuu jotain

Tampereen yliopiston näkymätön julkisivu kurkottaa kohti Tullin alueen ihmisvilinää, jossa kulkee matkareitti rautatieasemalta Tampere-taloon. Ohikulkija ei huomaa, että punaseinäinen rakennus kuuluu yliopistolle.

Siinä seisoo Virta, joka kokoaa syksystä alkaen yhteen kasvatustieteiden yksiköt Tampereelta ja Hämeenlinnasta.

Kuvataiteilijat Jouko Pullinen ja Juha Merta ovat sopivia arvioimaan, miten Virta saataisiin näyttämään yliopistolta. Pullinen työskentelee taidekasvatuksen professorina Hämeenlinnassa, Merta yliopistonlehtorina Tampereella. Molemmat muuttavat tähän rakennukseen syksyllä.

Valoa Virran julkisivuun

Ylhäällä katseen ulottumattomissa lukee Virta, jonka vieressä on yliopiston logo. Näyttääkö tuo rakennus symboloivan Virtaa ja kasvatustiedettä?

– Ei, kuuluu vastaus.

Merta ja Pullinen ryhtyvät ideoimaan Virran julkisivuun valon, kuvasymboleiden ja tekstin yhdistelmiä.

– Kun ollaan kansankynttilöiden kouluttajia, luokanopettajien kouluttajia henkeen ja vereen, niin kyllä me valoa haluamme tuoda tänne. Meillä on muutama suunnitelma, jossa käytetään tämän päivän tekniikkaa, Pullinen kertoo.

Valo, jota he Virtaan ehdottavat, on Tampereen yliopiston virallista sinistä käyttävä neonvalo, joka näkyisi kirkkaanakin päivänä.

– Jos kustannuksia ei tarvitse ajatella, niin rakentaisimme tuohon koko talon läpi kiertävän neonvalotekstin. Sen nimi olisi ”Sanahelinä”, Merta sanoo.

Sanahelinä-rimpsun sanat voisi poimia vaikka sivistyssanakirjasta aakkosjärjestyksessä. Tekstijono soljuisi ympäri talon yläosan kuin suuressa maailmassa, kuten pörssiuutiset New Yorkin pilvenpiirtäjien seinässä. Rakennuksen alaosassa olisi lisää nähtävää.

– Batman-elokuvissa oli valonheittäjä, joka heijasti Batman-symbolin pilviin. Meillä voisi olla hymypoika, joka pyyhkisi tätä katua. Hymypojan kuva heijastuisi tehokkaasti sekä katuun että seinään, Pullinen hahmottelee.

Taideteoksen kolmas osa olisi sininen puutarha Virran näyteikkunoissa.

– Tämähän on vähän karu kivierämaa tällä hetkellä. Luotaisiin sininen puutarha, kun tuossa on tuollaiset jännät galleriat, vähän kuin akvaariot, joita voisi käyttää näyttelytilana. Rakennettaisiin siihen puita pahvista ja valaistaisiin ne sinisiksi. Se olisi aika hieno kadun näkökulmasta, Pullinen kuvailee.

– Vähän abstrahoitu, mutta kun tuo pääkampus on vihreä ja kaunis, niin täällä olisi urbaani metsikkö, Merta täsmentää.

Lehti- vai havupuita?

– Mehän tullaan Hämeenlinnan puistokaupunginosasta. Voisi olla poppelia, vaahteraa ja tyrniä.

– Tässä tulee tämä Hämeenlinnan pointti tässä poppelikylässä, Merta lisää.

Hämeenlinnan opettajankoulutuksen yksikössä oli puutarhuri vielä 1980-luvulla, kun Merta ja Pullinen aloittivat uraansa.

– Pullisen voisi nimetä tämän Virta-kiinteistön puutarhuriksi, Merta ehdottaa.

Muutto on iso mullistus

Muutto Virtaan on aiheuttanut kipuilua Hämeenlinnassa, mutta myös Tampereella, jossa kasvatustieteilijät siirtyvät kampuksen laidalta toiselle.

– Siellä on pitkään talossa olleita ihmisiä, jotka ovat tehneet kotimuseon sinne työhuoneeseen lattiasta kattoon, ja nyt pitäisikin muuttaa. Tulossa on iso kulttuurinmuutos. Täytyy olla henkinen valmius myös positiivisiin törmäyksiin, Merta sanoo.

Hämeenlinnassa muutto nostatti suuren julkisen kohun.

– Onhan se maantieteellisesti iso muutos, 75 kilometriä pohjoiseen. Porukat ovat tulleet Hämeenlinnaan töihin, tokihan se on iso asia. Mutta jokainen on käsitellyt sitä omalla tavallaan. Kyllä tämä on iso juttu siten, että mekin olemme nyt osa yliopistoa, Pullinen kertoo.

Onko Hämeenlinnassa koettu, että ette olisi osa yliopistoa?

– Kyllähän me ollaan aika periferiassa täältäpäin katsottuna. Tosin meiltäpäin katsottuna tämä on periferiassa, mutta kyllähän me vähän erillinen sisäoppilaitos on oltu. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Merta huomauttaa, että luokanopettajankoulutuksen hakijamäärä räjähti kasvuun ja lisääntyi peräti 53 prosenttia Tampereelle muuton seurauksena.

Pullinen kiittelee sitä, että nyt hän on päässyt itse suunnittelemaan alusta alkaen taito- ja taideaineiden työskentelytiloja. Usein joudutaan tyytymään olemassa oleviin tiloihin.

– Olen opiskellut Ateneumissa, vaikka oikeasti opiskelin verotoimistossa. Asiat kiinnittyvät aika paljon rakennuksiin. On hienoa, että on tämmöinen Virta. Siihen sanaan liittyy flow, Pullinen tuumaa.

– Kunhan ei vain olisi korkeajännitystä, Merta kuittaa.

Teksti Heikki Laurinolli

Kuvitus Teemu Launis

•