Kokoontumisia ja rituaalikasteita

Petri Juuti katselee veden välkettä suosikkikohteessaan Tampereen Näsinkallion Pohjan neito -suihkulähteellä: – Se on hieno sekä kesällä että talvella, ja vesi tulee kohtuullisen lähelle ihmistä.

Suihkulähteistä valmistui kaikkien aikojen ensimmäinen yleisesitys

Suihkulähteet kertovat ajastaan. Ennen ne osoittivat valtaa tai korostivat kaupungin asemaa. Nykyisin ne tulevat lähelle kaupunkilaisia ja houkuttelevat jopa kävelemään sisään vesisuihkuun.

Vedenjakelun lisäksi suihkulähde on symbolinen paikka, joka tarjoaa mahdollisuuden kokoontua ja kastautua.

– Rituaalipuhdistautumisella on aina ollut paikkansa tärkeissä elämänvaiheissa kuten syntymän, kuoleman ja suurten juhlatapahtumin yhteydessä. Suihkulähteessä juhlitaan ja kastaudutaan. Jotkut voivat sanoa, että se on pelkkää riehumista, mutta ei se minun mielestäni pelkästään sitä ole, sanoo vesihuollon historiaan erikoistunut dosentti Petri Juuti.


Yleisesitys suihkulähteistä

Tampereen yliopistossa työskentelevä Juuti on toimittanut yhdessä Tampereen teknillisen yliopiston tutkijoiden, professori Ari J. Hynysen ja dosentti Tapio Katkon kanssa kaikkien aikojen ensimmäisen yleisesityksen suihkulähteistä.

Water Fountains in the Worldscape on 220-sivuinen kuvateos, joka sisältää kuvauksen 16 suihkulähteestä kuudesta eri maanosasta. Valikoima kattaa 72 kaupunkia ja 39 maata.

Suomesta kirja esittelee Helsingin Havis Amandan. Teokselle ilmestyi USA:ssa rinnakkaisteos, joka kertoo myös Tampereen suihkulähteistä. Se esittelee kuvien kanssa Keskustorin suihkulähteen, Emil Wikströmin veistämän Näsinkallion suihkulähteen ja Raimo Utriaisen tekemän Aaltosen muistomerkin, joka sijaitsee Tammelassa.


Vallan väline roomalaisille

Suihkulähteitä on ollut tuhansia vuosia, mutta vasta antiikin roomalaiset ovat niistä erityisen tunnettuja.

– Roomalaisille suihkulähde oli vallan näyttämisen väline. Heillä oli mahti saada vesi vaikka keskellä autiomaata sijaitsevaan kaupunkiin ja tulemaan jonkun jumalan patsaan tai eläimen suusta. Mahdin näyttämisen ohessa ohikulkija sai siitä vettä ja viilennystä, Juuti kertoo.

Suihkulähde on monimutkainen tekninen järjestelmä, joka vaati tekniikan, arkkitehtuurin ja taiteen osaamista. Sen merkitys osana vedenjakelujärjestelmää väheni, kun vesijohtolaitokset yleistyivät länsimaissa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa.


Uuden aikakauden airut Tampereella

Suihkukaivot merkitsivät uuden ajan tuloa Tampereelle, kun ne yleistyivät 1900-luvun alussa. Leveät bulevardit kuten Hämeenpuisto saivat molempiin päihinsä suihkulähteet. Kysymys oli samalla myös paloturvallisuudesta.

– Veden roolia nostettiin näkyväksi, kun se oli aiemmin ollut tehtaiden käyttövoimaa. Vesi ei ollut juhlittu, vaan ajoittain jopa pelätty asia, joka levitti tautejakin, Juuti kertoo yli sadan vuoden takaisesta ajattelutavasta.

Juutin suosikki on Hämeenpuiston pohjoispäässä seisova Pohjan neito -suihkukaivo, jonka kauppaneuvos Nikolai Tirkkonen tilasi vuoden 1909 alussa Emil Wikströmiltä ja lahjoitti Tampereen kaupungille 1913.

– Se on hieno sekä kesällä että talvella. Vesi tulee kohtuullisen lähelle ihmistä, patsaat ovat viehättäviä ja nykyisin se on myös hienosti valaistu. Vaikka se on monumentaalinen, niin siihen pääsee vaikka kiipeämään, Juuti kertoo.


Suihkulähteitä syytä vaalia

Juuti toivoo, että suihkulähteitä vaalittaisiin nykyistä enemmän ja että niiden ympärille järjestettäisiin kansalaistapahtumia myös organisoidusti, ei ainoastaan spontaanisti.

– Meillä on mahtavan hienot suihkulähteet Tampereella. Niillä on kunniakas historia ja on tosi hienoa, että ne ovat edelleen täällä eivätkä ole tuhoutuneet. Niitä voisi hyödyntää vieläkin enemmän.

Juuti ehdottaa, että juhlatapahtumia ei aina tarvitsisi pitää Raatihuoneen sisätiloissa. Joskus kaupungin vastaanotto voisi olla Raatihuoneen edessä suihkukaivolla.

Teksti Heikki Laurinolli
Kuva Teemu Launis