Maija Tervola ihmettelee, miksi ulkomailta tulevilta luokanopettajilta vaaditaan parempaa kielitaitoa kuin lääkäreiltä.

60 prosenttia ulkomaalaisista lääkäreistä reputtaa ammatillisessa kokeessa

Tampereella tutkitaan ulkomaalaisten lääkäreiden kielitaitoa lääketieteilijöiden ja kielentutkijoiden yhteistyönä. Nyt halutaan tietää, mikä vaikutus kielitaidolla on siihen, että 60 prosenttia ulkomaalaisista lääkäreistä reputtaa ammatillisessa pätevöitymiskokeessa.

Ulkomaalaisten lääkäreiden kielitaitovaatimuksia on kaavailtu kiristettäväksi sen jälkeen, kun uutiset huonosti suomea puhuvista lääkäreistä alkoivat levitä. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti maaliskuussa ammatillista kielikoetta Eta-alueen ulkopuolelta tuleville lääkäreille. Myös EU:n ja Etan sisällä maasta toiseen liikkuville lääkäreille suunnitellaan kielikoetta.

– Olemme ajatelleet, että olisi hyvä saada asiasta myös tutkimustietoa, ettei se jäisi pelkästään selvitysryhmän ajatukseen, sanoo Tampereen yliopiston yleislääketieteen professori Kari Mattila.

Suomen kielen jatko-opiskelija Maija Tervola tutkii nyt Kari Mattilan aloitteesta ulkomaalaisten lääkäreiden kielitaidon tasoa.

Tampereen yliopiston lääketieteen yksikkö on ainoa taho Suomessa, joka järjestää ulkomaalaisten lääkäreiden laillistamiskokeita. Toimintaa valvoo sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira.

Yliopistolle on kertynyt vuosien varrelta laaja aineisto kolmivaiheisesta ammatillisesta kokeesta, joka sisältää kliinisen kuulustelun, tentin suomalaisesta terveydenhuollosta ja näyttökokeen. Koe on osoittautunut niin vaikeaksi, että vain 40 prosenttia onnistuu sen läpäisemään.

– Halusimme, että Maija (Tervola) lähtee yhdessä meidän kanssa selvittämään sitä, miten kieli vaikuttaa tähän arviointiin ja tenttimenestykseen. Mitä se kieli on, jota he käyttävät tässä ja mitkä asiat sitä selittää? Tällaista tutkimushanketta ollaan aloittelemassa, Kari Mattila kertoo.

Opettajalta vaaditaan enemmän kuin lääkäriltä

Ulkomaalaisten lääkäreiden määrä on kasvussa. Vuoden 2010 alussa Suomessa työskenteli 1125 lääkäriä, joiden äidinkieli oli jokin muu kuin suomi tai ruotsi.

Lääkäreiden kielitaitotutkimuksen käynnistänyt Maija Tervola ihmettelee sitä, että luokanopettajien kielitaitovaatimus on paljon korkeampi kuin lääkäreiden. Hän pitää perusteltuna, että monissa akateemisissa ammateissa kuten luokanopettajan työssä vaaditaan yleisen kielitutkintotestin ylintä tasoa. Sen vuoksi hämmästyttää, että lääkäreiden kielitaidoksi kelpaa keskitason kielikoe, joka riittää kansalaisuuden saamiseen.

Kielikoe vaaditaan vain EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta lääkäreiltä. Ongelmia aiheuttavat EU:n sisältä saapuvat lääkärit, joilta ei vaadita minkäänlaista kielitodistusta. Lääkäripula on saattanut houkutella palkkaamaan näiden joukosta sellaisiakin, joiden kielitaito ei riitä ammatin hoitamiseen

Potilas joutuu tulkin rooliin

Tervola suunnittelee testaavansa ulkomaalaisten lääkäreiden kielitaitoa omalla erillisellä kokeellaan, mutta aluksi hän on tutkinut niitä vastauksia, joita lääkärit ovat antaneet ammatillisessa kokeessa. Hän aikoo tutkia myös videoita kokeeseen kuuluvasta potilasvastaanotosta.

Yhdeksi kriittiseksi kysymykseksi Tervola nimeää ääntämisen ja intonaation, joiden merkitystä usein vähätellään.

– Asiakaspalvelutilanteessa potilaalta tai asiakkaalta ei voi vaatia, että hän tekisi sitä työtä ja prosessoisi, että ”toi sanoi varmaan noin”. Kun tilanne on intiimi ja merkityksellinen, niin ymmärtäminen pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi. Sama ongelma näkyy toisin päin: potilaan ei pitäisi joutua kauheasti muokkaamaan omaa puhettaan selkokielisemmäksi kertoessaan vaivoistaan.

Tervola arvioi, että ääntäminen ja intonaatio saattavat kattaa jopa puolet viestin tulkinnasta.

Ammatillisen lääkärinkokeen kirjallisista vastauksista Tervola on päätellyt, että sanasto ja fraasit ovat hyvin hallussa, mutta kielivirheet haittaavat ymmärtämistä. Niiden vuoksi potilas joutuu näkemään vaivaa ja tekemään tulkintoja.

– Viesti voi periaatteessa olla ymmärrettävää, vaikka mukana olisikin muutama sinne päin sanottu sana. Onko se pidemmän päälle kuitenkaan riittävää lääkärin työssä? Se on vähän kyseenalaista, Tervola pohtii.

Koevastauksissa on virheitä, joissa a- ja ä-kirjaimet on sekoitettu keskenään ja sijapäätteet puuttuvat.

– Kirjallisista vastauksista ei voi suoraan päätellä, miten suullisesti kommunikoi. Mutta tällaiset sijamuodot ja ä:n pisteet onnistuvat usein kirjoituksessa paremmin kuin puheessa, kun on aikaa miettiä. Toisaalta monet kirjoituksessa näkyvät virheet eivät kuulu puheessa ollenkaan. Ihminen voi esimerkiksi kirjoittaa ”kesi” tai ”kasi” mutta lausua sen kuitenkin ihan oikein käsi.

Suomalaislääkäreiden kielessäkin korjaamista

Ulkomaalaisten huonoa kielitaitoa kauhistellessa voi unohtua, että suomalaistenkin lääkäreiden viestintätaidoissa on parannettavaa.

– Eivät suomalaiset lääkärit ole kuuluja siitä, että osaisivat aina sanoa oikeat sanat. Lääkäri voi katsoa röntgenkuvaa ja sanoa potilaan kuullen, että näyttääpä pahalta. Nämä ovat kommunikaatioasioita, jotka eivät ole vain ulkomaalaisten ongelmia, Tervola huomauttaa.

Pitäisikö tehdä kielikriteerit suomalaisillekin lääkäreille?

– Sitä mietin, että voinko ottaa suomalaisia lääkäreitä vertailukohdaksi.

Tervola täsmentää tulleensa sellaiseen tulokseen, että suomalaislääkärit voi ottaa vertailukohdaksi oikeakielisyyden mutta ei kommunikoinnin puolesta.

Teksti Heikki Laurinolli
Kuva Teemu Launis

•