Ilon hetket suojaavat lasta psyykkisiltä ongelmilta

    Emore-tutkimusryhmän Tuula Tamminen (vas.), Reija Latva ja Kaija Puura havaitsivat, että enemmän varhaisia ilon hetkiä kokeneille lapsille kehittyy vahvemmat sosiaaliset taidot. Tutkimusaihetta havainnollistaa kuuden kuukauden ikäinen Aava Sipilä, joka oli äitinsä mukana työpalaverissa.

    Äidin tyytyväisyys omaan elämäänsä vaikuttaa lapsen psyykkiseen kehitykseen.

    Jos äiti on kokenut tyytyväisyyttä, iloa ja luovuutta varhaisessa vuorovaikutuksessa lapsen kanssa, se ennustaa lapselle parempia sosiaalisia kykyjä. Tämä tuli näkyviin sekä äidin että isän raportoimana.

    – Tyytymättömyyttä kokeneiden äitien lapsilla oli enemmän psyykkisiä oireita kaksi vuotta myöhemmin, kertoo lääketieteen tohtori Mirjami Mäntymaa.

    Varhainen ilo ja vuorovaikutus suojelevat ja luovat vahvuutta lapsen tunnesäätelyn kehittymiseen.

    Tämä huomattiin Tampereen yliopiston tutkimusprojektissa, jossa tutkitaan lapsen tunnesäätelyä ja psyykkistä kehitystä varhaisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimuksessa on monta eri aineistoa, joista pääosan muodostaa videoaineisto äidin ja lapsen vuorovaikutustilanteista.

    – Masennus on meillä suuri ongelma. Jos varhaisen vanhemmuuden sukupolvelta toiselle jatkuvasta ketjusta voidaan löytää suojaavia tekijöitä, niin sillä olisi kansanterveydellisesti suurta merkitystä, sanoo Emore-tutkimusprojektin johtaja, lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen.


    Ilon hetket puuttuvat ongelmaperheiltä

    Tutkijat yllättyivät siitä, että joillain äiti-lapsi-pareilla oli hyvin vähän tai ei ollenkaan tilanteita, joissa äiti ja lapsi katsoivat toisiaan ja heillä oli yhdessä hauskaa.

    – Hämmästyin, kuinka suuri vaihtelu ilon hetkien määrässä oli, Mirjami Mäntymaa sanoo.

    Tutkimuksessa havaittiin, että jos äiti ei pysty rakentamaan ilon hetkiä, niin vauvakaan ei siihen yksin pysty.

    Ilon hetket olivat lyhyitä. Seitsemän kuukauden iässä keskimääräinen yhteinen hauskanpitoaika on kaksi sekuntia.

    – Myöhemmissä testeissä on mielenkiintoista nähdä, vaikuttaako ilon määrä lasten kykyyn havainnoida myönteisiä tunteita, lastenpsykiatrian dosentti Kaija Puura sanoo.

    Tutkimuksessa lasten ongelmia määriteltiin erilaisilla lastenpsykiatrisilla mittareilla: Onko lapsella vain jonkin verran ongelmia, haittaavatko ne lapsen kehitystä ja kasvua, vai onko kyse psykiatrisesta häiriöstä. Kaikkea tältä väliltä näytti syntyvän myös tutkimuksessa mukana olleille lapsille.

    Yksi kipinä tutkimuksen tekoon oli se, että tutkimuksesta saataisiin hoitovälineitä kliiniseen työhön.

    – Ne, mitkä usein puuttuvat eri lailla ongelmaisilta perheiltä, ovat nimenomaan jaetun ilon hetket. Kenties hauskuuden kautta on mahdollista auttaa näitä perheitä, Puura sanoo.


    Isällä on myös väliä

    Tutkimuksessa tarkkailtiin resurssien takia vain äidin ja lapsen vuorovaikutusta, ja luonnollisesti äidin merkitys vauvalle onkin suuri varhaisessa lapsuudessa.

    Isällä on kuitenkin oma vaikutuksensa lapsen kehitykseen heti alusta alkaen.

    – Tietenkään kaikki ei kaadu äidin niskaan. Isällä on suuri merkitys myös äidin tukemisessa ja jopa äidin hormonien tasapainossa, Tuula Tamminen sanoo.

    Lapsen kehitykseen vaikuttavat lapsen perintötekijät, elämäntapahtumat ja koko perhesysteemi. Mutta tutkimusryhmän mukaan näin suurilla aineistoilla voidaan tutkia, onko tällä nimenomaisella tekijällä eli jaetulla ilolla oma erityinen vaikutuksensa ohi kaiken tämän.

    – Ja kyllä sillä näyttäisi olevan, tutkijat sanovat.

    Kaija Puuran ja Mirjami Mäntymaan tutkimusaineistossa äiti-lapsi-pareille tehtiin myös genotyypitys, jossa selvitettiin serotoniini- ja oksitosiiniaineenvaihduntaan liittyviä geenejä.

    – Näin on mahdollista tutkia, liittyykö jaettujen onnenhetkien määrä tai laatu jollain tavalla lapsen sosiaaliseen kehittymiseen ja onko niillä yhteyttä näiden kahden välittäjäaineen genotyyppiin, Puura kertoo.


    Tunnesäätely opitaan vanhemmilta

    Lastenpsykiatrian alalla tutkitaan paljon riskitekijöitä, traumoja ja ongelmia. Nyt tähän tarkoitukseen kerättyä tutkimusmateriaalia on katsottu toisesta näkökulmasta ja etsitty varhaisesta vuorovaikutuksesta suojaavia tekijöitä.

    – Kuvittelemme usein, että ihminen on tiedon ja osaamisen pohjalta toimiva olento. Mutta 90 tai 95 prosenttia siitä mitä ihminen elämässään tekee, liittyy tunteisiin, professori Tuula Tamminen sanoo.

    Kyky ymmärtää ja säädellä tunteita opitaan vuorovaikutuksen kautta. Lapset oppivat tämän vuorovaikutuksessa vanhempien ja hoitavien henkilöiden kautta, mutta oppiminen on polku, joka kestää koko elämän.

    Esimerkiksi siitä ei paljoa puhuta, millä tapaa hillitä lapsen kiukku niin, että nyrkit eivät heilu.

    – Lapselle opetetaan, että vaikka on vihainen, ei saa lyödä. Samalla on kuitenkin otettava myös tunne huomioon eli autettava lasta rauhoittumaan, Tamminen sanoo.

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuva Teemu Launis

     

    Tietyn ryhmän lapset erityisen haavoittuvia

    Professori Tuula Tammisen mukaan masennus on ennen muuta synnytysikäisten naisten ongelma. Masentuneiden äitien ryhmä on suuri, ja on todettu, että äidin masennus vaikuttaa myös lapseen.

    Emore-tutkimuksessa on saatu alustavia tuloksia siitä, että kaikki synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivien äitien lapset eivät kuuluisikaan riskiryhmään. Joukosta näyttäisi erottuvan erikoinen ryhmä, jossa lapset ovat selvästi enemmän haavoittuvia kasvun ja kehityksen suhteen.

    – Jos tämä alustava havainto pitää paikkansa, niin se auttaisi meitä suuntaamaan rajallisia resursseja niille, jotka kipeimmin tarvitsisivat apua ja tukea, Tamminen sanoo.

    Suomessa on ensiluokkainen neuvolajärjestelmä, ja lastenpsykiatrista osaamista on monissa sairaaloissa. Ystävien ja perheen muodostamat sosiaaliset verkostot merkitsevät kuitenkin paljon masentuneelle äidille. Yksinäiset äidit ovat ammatillisen turvaverkon varassa.

    – Neuvoloiden toimintaedellytysten heikentäminen saattaa johtaa siihen, että yhä todennäköisemmin turva ja tuki on riittämätön joidenkin perheiden kohdalla, lastenpsykiatrian dosentti Kaija Puura huomauttaa.


    Emore-tutkimus

    – Tutkitaan lasten tunnesäätelyä ja psyykkistä kehitystä.

    – Suurimmassa aineistossa on 165 äiti-vauva-paria, joista on otettu videonauhat vuorovaikutustilanteesta, haastateltu äitiä ja tehty selvitys äidin terveydentilasta. Tutkimus on tehty ensimmäisen kerran kun lapsi on kaksi kuukautta ja toistettu kahden vuoden iässä.

    – Pisimmässä seurantatutkimuksessa ensimmäinen aineisto kerättiin jo vuonna 1989, jolloin äidit olivat raskaana. Viimeisin aineistokeräys tehtiin, kun lapset ovat 16–17-vuotiaita.