”Hukkaan heitettyä opetusta”

Tiedonhankinta näyttäytyy yliopistossa usein yksilösuorituksena, jonka kaikkien ajatellaan osaavan jotenkin luonnostaan, sanoo yliopistotutkija Kai Halttunen.

Tiedonhankinnan opetus ilman todellista tehtävää ei kannata

Tiedonhankintaa ei opita yhdessä yössä, eikä sen opettamista kannattaisi eriyttää omaksi kurssikseen.

– Opiskelija ei hanki tietoa vain itsessään tiedon hankkimisen riemusta, sanoo tiedonhankinnan opettaja, Tampereen yliopiston yliopistotutkija Kai Halttunen Campus Conexus -projektista.

Parhaassa tapauksessa tiedonhankintaa opetellaan samalla kun tehdään oikeaa tehtävää, esimerkiksi seminaarin yhteydessä. Hyvin usein tiedonhankinnan kurssi on kuitenkin erillinen kokonaisuus, joka tulee eteen yliopisto-opinnoissa liian aikaisessa vaiheessa.

– Karkeasti sanoen se on silloin hukkaan heitettyä opetusta, Halttunen sanoo.

Opintojen alkuvaiheessa voisi riittää, että näytetään millaisia tiedonhankintapalveluja on olemassa.

– Myöhemmin, kun opiskelijalla on aitoja tehtäviä, niin siinä yhteydessä opetettaisiin sitten enemmän, Halttunen pohtii.

– Toisaalta opettajien tulisi tarjota opiskelijoille tiedonhankintaa edellyttäviä tehtäviä ihan opintojen alusta asti. Myös yliopisto-opetuksen pitäisi muuttua.

Tampereen yliopiston lääketieteen yksikön ja terveystieteen osastokirjaston yhteistyö on Halttusen mielestä ideaalimalli tiedonhaun opetukseen. Lääketieteessä käytetään ongelmaperustaista opetusta, joka jo itsessään tukee mielekästä tiedonhaun opettelua, ja opetussuunnitelmaan on saumattomasti sisällytetty tiedonhaun opetus.


Lukiolaiset kaipasivat lisää tiedonhakua

Kai Halttunen heräsi tiedonhankinnan akuutteihin ongelmiin lukiessaan hiljattain ilmestynyttä lukiokoulutuksen arviointia.

Lukion päättäneiltä oli kysytty, mitä aihetta lukiossa ei opetettu riittävästi. Yleisin vastaus oli tiedonhaku ja tietotekniikka.

Perusasteella ja lukiossa ei ole mitään yhtenäistä käytäntöä, jonka pohjalta tiedonhakua ja -hankintaa opetetaan. Halttusen kokemuksen mukaan opetus vaihtelee paljon kunnasta ja koulusta riippuen.

– Kun mietitään, miksi opiskelijoiden opinnot viivästyvät, niin usein puhutaan työssäkäynnistä tai perheestä eli tavallaan ulkoisista syistä. Kovin paljon ei ole puhuttu siitä, että ehkä tällaisilla ihmisillä tiedonhankinnalliset valmiudet eivät olekaan vielä ehtineet kehittyä, ja sitten he tulevat yhtäkkiä tänne yliopiston valtavaan informaatioympäristöön, Halttunen sanoo.

– Sen haltuun ottamisessa on haastetta itse kullekin.


Tiedonhankinnan osaaminen ei ole synnynnäistä

Tiedonhankinnan opettamisen tapoja ovat miettineet opettajat ja kirjastoväki, mutta Halttusen mielestä vielä ei olla päästy aivan ongelman ytimeen.

Tiedonhankinta näyttäytyy yliopistossakin usein yksilösuorituksena.

– Välillä tuntuu siltä, että ajatellaan kaikkien osaavan jotenkin luonnostaan etsiä tietoa oikeasta paikasta ja oikealla tavalla. Opettamisen käytäntöjä pitäisi miettiä tarkemmin, Halttunen sanoo.

Opettajat itse ovat kasvaneet tiedonhankintaan vähitellen. He tuntevat lähteet, alan julkaisukäytännöt ja keskeiset tutkijat, joten heidän voi olla vaikea asettua opiskelijan asemaan, joka ei tiedä lainkaan mistä lähteä liikkeelle.

– Opetin joskus aineenopettajaopiskelijoita tiedonhaussa. Yksi heistä kysyi, että mitä relevanttia sanottavaa sinulla on minulle, kun minä olen jo tehnyt historiasta gradun? Kun olin palopuheeni pitänyt, hän tuli sanomaan että olipa hyvä että kuuntelin. Eihän se, että olen itse joskus tällaisen prosessin tehnyt, tee minusta automaattisesti sen prosessin ohjaajaa.

Halttusen neljä vinkkiä tiedonhankinnan ohjaamiseen

1. Tiedonhankinta on epämääräistä ja avointa. Tee tämä näkyväksi. Jos olemme aidosti etsimässä uutta tietoa, niin emme vielä hakuvaiheessa tiedä, mitä löydämme.

2. Sisällytä opetus aitoon tehtävään. Opiskelutehtävä rajaa ja antaa ideoita tiedonhankintaan ja auttaa arvioimaan tiedonhaun tuloksia.

3. Ymmärrä, että tiedonhankintaa ei voi oppia kerralla. Osaaminen kertyy vähitellen, sitä ei voi yliopistossakaan saavuttaa yhdellä kurssilla.

4. Tiedonhankinta on käsitteiden ja kielen ymmärtämistä, ei tietotekniikkaa. Nykyään ei ole ongelma löytää informaatiota. Eihän meidän edes tarvitse etsiä, kun me törmäämme siihen koko ajan. Ongelma on se, miten määritellään mitä tietoa tarvitaan ja millä hakusanoilla sitä kuvataan.

Teksti Tiina Lankinen
Kuva Teemu Launis