Professori Matti Tuomala harmittelee, että kiristyspolitiikan tarina menee helposti läpi, vaikka pitkälle katsova keynesiläinen talouspolitiikka olisi kestävämpi ratkaisu.

Eurokriisi on maksutaseongelma, joka ei johdu holtittomasta taloudenpidosta

Eurokriisi ei johdu ongelmamaiden holtittomasta taloudenpidosta vaan eurojärjestelmästä itsestään.

Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala sanoo, että kyseessä on maksutasekriisi, jossa Saksan ylijäämät kääntyivät euron vaikutuksesta kriisimaiden tappioiksi.

Nyt Saksa suhtautuu Tuomalan mielestä kriisimaihin samalla tavalla kuin kauppias, joka haluaa velkaantuneiden asiakkaiden ostavan jatkuvasti lisää.

Kriisimaat ylijäämäisiä

Tilastojen valossa kriisimaiden julkiset taloudet olivat kohtuukunnossa ennen eurokriisiä.

Saksan säästämisen ylijäämä virtasi euron ansiosta esimerkiksi Irlantiin ja Espanjaan, joissa tuloksena oli kiinteistöbuumi, hintakupla ja yksityinen velkaantuminen. Velat sosialisoitiin veronmaksajien rahoilla, kun Irlannin ja Espanjan pankit joutuivat vaikeuksiin.

Ennen vuoden 2008 kriisiä Irlannin ja Espanjan budjetit olivat ylijäämäisiä, mutta Saksan budjetti oli alijäämäinen

– Suomalaisessa keskustelussa toistellaan koko ajan kaikilla politiikan tasoilla, että julkisen talouden hoito oli holtitonta näissä ongelmamaissa. Ei se ainakaan numeroista näy. Tuskin ne tarkoittaa, että Saksa hoiti julkista taloutta holtittomasti, Tuomala kummastelee.

Eurokriisi on Tuomalan mukaan maksutasekriisi, ei julkisen talouden kriisi. Talouskurin lisääminen on siihen väärä lääke.

– Sauli Niinistö toisti usein vaalikeskusteluissa, että tämä ei ole euron ongelma ja että pitäisi talouskuria saada lisää. Mitä kuria hän oikein tarkoittaa? Tarkoittaako hän, että Saksan julkistaloutta ei ole hoidettu kurinalaisesti? Ainakin nämä taulukot kertovat sen, että Espanja ja Irlanti ovat sen hoitaneet. Kyllä kysymys on nyt euron ongelmasta, Tuomala sanoo.

Kiristyspolitiikka syrjäytti elvytyksen

Elvytyskeskustelusta on tullut Tuomalan mukaan käsitteellinen sekasotku, jonka edellinen hallitus ymmärsi täysin väärin. Pysyviä veronalennuksia on väitetty elvytykseksi, mutta todellinen elvytys on torjuttu.

Britanniasta on Eurooppaan tarttunut austerity- eli kiristyspolitiikka, jota perusteellaan julkisen sektorin leikkauksilla.

– Kiristyspolitiikasta on tullut eurooppalainen johtava finanssipolitiikan näkemys, josta Britannian hallitus on hyvä esimerkki. Hallituksessa on mukana liberaalipuolue, jonka jäsen [John Maynard] Keynes oli aikanaan. Nyt Keynes kääntyisi haudassaan, kun puolue toimii just päinvastoin kuin mitä Keynes tarkoitti.

– Keynesin viisaus oli se, että leikkausten aika on nousussa, ei talouden laskussa. Nyt Euroopassa on tehty päinvastaista politiikkaa, Tuomala huomauttaa.

Kreikka tuhoaa itse itsensä

Kreikka on kärsinyt pahiten eurooppalaisesta kiristyspolitiikasta.

– Se on just täsmälleen väärää politiikkaa. Alun perin olisi pitänyt menetellä toisella tavalla. Kreikan kuristamispolitiikka tarkoittaa käytännössä, että sillä Kreikka tuhoaa itse itseään tai siitä seuraa tuhoutuminen.

Tuomala näkee Kreikan tapauksessa samat merkit kuin Argentiinan kriisissä runsas kymmenen vuotta sitten, kun maa irtautui dollarikytkennästä ja jätti velat maksamatta. Talous kääntyi sen jälkeen nousuun.

– Vaikea nähdä, että Kreikalla olisi muita teitä. Maa on 40 vuotta rakentanut sosiaaliturvajärjestelmää, ja hinta tästä eurosta on se, että kaikesta luovutaan. On se aika kova hinta, miten sen nyt kauniisti sanoisi, järkyttävää politiikkaa. Siinä on testattu kiristyspolitiikan hulluus, että eihän se tee muuta kuin syventää talouden kurimusta.

”Ainoa yllätys että kriisi tuli myöhään”

Eurokriisille on kaksi päinvastaista selitystä: Järjestelmävika tai vastuuton taloudenpito.

Järjestelmävika korjautuisi liittovaltiokehityksellä, jota kannatetaan jo puoluekentän molemmilla laidoilla. Tosin sisällöstä ollaan eri mieltä.

Monet amerikkalaiset taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että ainoa konsti on lisätä eurotason yhteistä talouspolitiikkaa. Nobel-palkittu Paul Krugman epäili jo 90-luvun lopulla, että euroon tulee kriisejä.

– Oikeastaan yllätys on se, että eurokriisi tuli näin myöhään. Se on koko ajan lähtenyt liikkeelle heti euron käyttöönotosta. Nykymuotoinen eurojärjestelmä on riittämätön estämään tämäntyyppistä kehitystä, Tuomala huomauttaa.

Heikoimpana ratkaisukeinona Tuomala pitää kamreerinäkemystä, jonka mukaan syy on Maastrichtin kriteerien huonossa noudattamisessa.

– Miten niitä nyt noudatettais, kun ei niitä aikaisemminkaan noudatettu? Tuomala ihmettelee.

Optimia valuutta-aluetta koskevan teorian mukaan maiden pitää olla riittävän samanlaisia, jota ne voisivat muodostaa valuuttaunionin. Euroalue ei sitä kriteeriä täyttänyt.

Avainkysymys euron ongelmassa on Saksa ja sen pankit.

– Jos saksalaiset olisivat pelastaneet pankkinsa, niin Kreikan kurittamista ei olisi tarvinnut jatkaa näin pitkään, Tuomala uskoo.

”Ei olisi pitänyt mennä mutta poiskaan ei pääse”

Ruotsi on pärjännyt hyvin euron ulkopuolella. Oliko Suomenkaan viisasta lähteä mukaan?

– Silloin kun kävi selville, että Ruotsi ei tule mukaan, niin mun mielestä ei olisi Suomenkaan pitänyt mennä, mutta nyt on vähän eri tilanne. Nyt kun siellä ollaan, niin ei sieltä poistuminen ole tässä tilanteessa viisaasta. Uskon siihen, että jos Kreikka ja muutama muukin sieltä lähtee, niin kyllä se vielä toimii, Tuomala sanoo.

Ruotsi ymmärtää Tuomalan mukaan nyt, että se on hyötynyt vapaamatkustajan roolista, jota ei voi loputtomiin jatkaa.

Juristipoliitikot vaativat leikkauksia

Tuomala harmittelee, että iso osa Suomen johtavista poliitikoista on juristeja, joille keynesiläinen ajattelu ei istu.

– Hyvä esimerkki on kokoomuksen Jan Vapaavuori, joka on vaatinut kovia leikkauspäätöksiä. Aika huvittavaa, kun hän ilmoitti, että todistustaakka on niillä, jotka vastustavat leikkauspolitiikkaa. En ole kuullut yhtään analyysia häneltä itseltään. Minusta se on aika arroganttia puhetta.

Pitkälle katsova keynesiläinen talouspolitiikka ei mene läpi yhtä helposti kuin Vapaavuoren tarina säästöjen järkevyydestä.

– Asian todellisuus on toisinpäin eli että jos me nyt järjettömällä kirityspolitiikalla syöstään talous alamäkeen, niin silloinhan me vasta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia heikennetään. Tämä tarina ei niinkään tule julkisuudessa esiin, Tuomala harmittelee.

Hämäävänä ja valheellisena Tuomala pitää puheita, että työnteon verotusta ei saa kiristää. Tällä tarkoitetaan vain tuloverotusta, ei kulutuksen verotusta, vaikka senkin ihmiset maksavat työnteollaan.

– Media on ollut aika hampaaton, kun se ei ole asettanut kyseenalaiseksi väitettä, että kulutuksen verottaminen on jotain taivaasta tulevaa rahaa, jota verotetaan.

Pääministeri Jyrki Katainen on Tampereen yliopiston kasvatti. Olivatko opit vääriä?

– Olen kuullut, että hänellä ei ole yhtään meidän alan opintoja. Kollegoilta kuultu selitys on se, että hänellä oli sählyvuoro samaan aikaan, kun oli kansantalouden peruskurssi. Sitä on vaikea sanoa, menisikö Suomella vielä huonommin, jos hän olisi ollut meidän oppilaamme, Tuomala huomauttaa.

Teksti Heikki Laurinolli
Kuva Teemu Launis

•