Kovassa kilpailutilanteessa pitää tehdä entistä parempia rahoitushakemuksia ja voittaa entistä enemmän muita, sanoo Comet-tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Pentti Raittila.

Kilpailu tutkimusrahoituksesta kovenee.

Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksen (Comet) tutkimusjohtaja Pentti Raittila kertoo, että keskuksen tärkeimmät rahoittajat vähentävät tänä vuonna rahoitustaan.

– On selvää, että jos aiomme saman verran saada hankkeita läpi, niin silloin pitää tehdä parempia hakemuksia ja voittaa entistä enemmän muita, Raittila sanoo.

Cometin tutkimustyön suurimmat rahoittajat ovat Suomen Akatemia, Tekes ja Helsingin Sanomain säätiö. Lisäksi rahoitusta haetaan muun muassa Viestintäalan tutkimussäätiöltä, viestintävirastolta ja mediayrityksiltä. EU-hakemuksissa Comet on ollut muiden partnerina.

Tutkimustarpeet media-alalla ovat isot, mutta mediayritykset elävät yhä kireämmin ja niillä on yhä vähemmän rahaa annettavaksi tutkimukseen.

Edellinen taantuma ei vähentänyt tutkimuskeskuksen projektikantaa. Raittila sanookin, että viimeisen kymmenen vuoden aikana on usein puhuttu, että seuraavan laman aikaan toiminta varmasti supistuu. Tätä ei ole kuitenkaan vielä tapahtunut.

– Henkilökunta pätevöityy koko ajan, ja siinä mielessä olemme vahvempia kuin pari vuotta sitten, mutta niin ovat kaikki muutkin. Kilpailu on kovaa.

Vahvuutena ryhmätyö ja hulluttelu

Comet-tutkimuskeskus toimii yhteisönä. Tutkijat osallistuvat myös sellaisten tutkimushankkeiden valmisteluun, joissa he itse eivät tule olemaan tutkijoina.

– Tyypillistä meidän rahoituksen hankinnalle on ryhmätyö ja toisten tukeminen eikä vain itselle hakeminen. Tällä mallilla on mielestäni saatu aikaan hyviä tuloksia, Pentti Raittila kertoo.

– Jos jokainen hakisi rahaa vain omille tutkimushankkeilleen, niin meillä ei olisi lainkaan sellaista projektimäärää, joka meillä nyt on. Yksi tai kaksi ihmistä eivät millään pystyisi sellaiseen asiantuntemukseen ja suunnitelmatuotantoon.

Myös yksittäisten tutkijoiden rahoitushakuja tuetaan esimerkiksi niin, että hakemusluonnoksia kommentoidaan ja käsitellään tutkijaryhmissä.

Tutkimuskeskuksessa on kolmisenkymmentä tutkijaa, ja Raittilan mukaan tämä joukko tekee varmasti yli kolmekymmentä perusteellista tutkimussuunnitelmaa vuodessa. Näistä suuri osa menee läpi, mutta toki moni tulee hylättynä takaisin.

– Tällöin pitää miettiä, onko vika rahoittajassa vai meidän suunnitelmassa, Raittila hymyilee.

Vähintään kerran vuodessa tutkimuskeskuksessa järjestetään isompi seminaari, jossa ideoidaan yhdessä tutkimushankkeita ja heitellään ilmaan myös hulluja ja epärealistisia ideoita.

– Joskus on pidetty seminaari, jossa käsiteltiin kaikki hylätyt tai reputetut ideat. Mitä erilaisimmilla ja hullummilla tavoilla koetamme funtsia tärkeitä tutkimusaiheita ja keneltä niihin voisi hakea rahaa.

Hintakilpailut eivät houkuttele

Tutkimusyksikkö toimii käytännössä kokonaan täydentävällä rahoituksella. Vuositasolla tutkijat käyttävät useiden kuukausien työmäärän rahanhankintaan ja projektien valmisteluun.

Kaikkea ei kuitenkaan kannata hakea. Raittilan mielestä esimerkiksi ministeriöiden ja virastojen hintakilpailut eivät ole aina houkuttelevia yliopistotutkimuksen näkökulmasta.

– Pientenkin projektien kilpailutus, jonka Euroopan unioni ja ministeriöt ovat meille ilmeisesti pakottaneet, ei ole tutkimuksen laadun kannalta hyvä asia. Se johtaa tietynlaisen kilpailuretoriikan kehittymiseen ja vääränlaiseen kustannusten karsimiseen, Raittila sanoo.

– Tutkimus ei ole välttämättä tällöin niin laadukasta, varsinkin jos hinnalla on iso merkitys hankkeen toteutuksessa.

Raittilan mukaan kilpailujen voiton korjaa usein akateemisen tutkimusryhmän sijaan konsulttitoimisto, joka tekee hienoja neliväriesitteitä, kauniita grafiikoita ja työtä halvalla.

– Vaikka haettavissa olisi meidän alamme tutkimus, monesti harkitsemme kannattaako meidän käyttää kaksi viikkoa tai kuukausi suunnitelman tekemiseen. Näin varsinkin, jos kyseessä on pieni hanke, jonka todennäköisesti konsultti voittaa. Ei kaikkea kannata hakea.

Teksti Tiina Lankinen
Kuva Teemu Launis

•