Antiikin tutkija Juhani Sarsila sanoo, että suomalaispoliitikot ovat retoriikan taidoiltaan huonoa keskitasoa. Poikkeuksia ovat Esko-Juhanin Tennilä, Paavo Väyrynen ja Mitro Repo, joka ”tavoittaa sanamaagillisen kirkastuksen tuonpuoleiset hetket”.

Euroopan unionin kriisi tuo mieleen Rooman tasavallan lopun moraalisen kadon ja kaoottisen menon.

– Elämme pysyvän huolen ja epävarmuuden tilassa. Sitä voi verrata Rooman tasavallan viimeiseen vuosisataan. Tämä on menoa. Ikuisuus takana ja loppu edessä, sanoo aate- ja oppihistorian dosentti Juhani Sarsila.

Sarsila on julkaissut antiikin Kreikan ja Rooman suurista hahmoista kaksi kirjaa. Viime vuonna ilmestyi yhdessä Maija-Leena Kallelan kanssa tehty Ne mainiot helleenit. Tänä vuonna kirja sai jatkokseen teoksen He tekivät Rooman. Siinä kirjoittajana oli kaksikon lisäksi Erkki Palmén.

Rooma-kirjan tarinoissa esiintyy 34 vaikuttajapersoonaa, Kreikka-kirjassa 47. Kumpikin teos on kolmikielinen. Samanlaiset tekstit voi lukea suomeksi, englanniksi ja latinaksi.

EU hajoaa kuin antiikin Rooma

Euroopan unionin nykytila eroaa antiikin Rooman lopun ajoista siinä, että nykypoliitikot ovat välttäneet antiikin kollegojensa väkivaltaisen lopun.

– Rooman pahamaineiset poliitikot elävät muutetuin nimin tässä ajassa. Miesten ja naisten luonne ei ole miksikään muuttunut; toiminnan motiivit ja dynamiikka seuraavat samaa rataa. Nykyisille ei tosin ole käynyt etuajassa kehnosti. Berlusconi saa rellestää vapaasti.

EU:n ja antiikin Rooman poliitikkoja riivaa yhteinen rahanhimo, vallanhalu ja piittaamattomuus yhteisestä hyvästä. Sama koskee Yhdysvaltoja sekä entistä Neuvostoliittoa ja nykyistä Venäjää.

– Ihmiset eivät ota uskoakseen, että poliitikot ajavat viime kädessä vain omaa ja rahan asiaa. Ihmislajin ahneus on metafyysistä, ja paine helpottaa vasta, kun päästään asuttamaan avaruutta. Ahneuden ja vallanhimon paheista ei ääneen puhuta. Sen huomaa, kun tutkii nykypoliitikkojen tekoja ja retoriikkaa.

EU-johtajilla heikot retoriikan taidot

EU-johtajat eivät pärjää retoriikan taidoillaan antiikin poliitikoille. Kukaan heistä ei ole Marcus Antoniuksen, Ciceron tai Catilinan veroinen.

Roomalainen valtakuvio toistuu Sarsilan arvion mukaan, kun Euroopan unioni lopullisesti hajoaa.

– Vain yksi johtajista selviää. Hän on vastine Augustukselle, joka viimeisessä taistelussa nujertaa Marcus Antoniuksen ja Kleopatran. Kleopatra voisi olla jo Angela Merkel. Kysymys koskee nyt sitä, kenen kanssa Merkel tai hänen seuraajansa sattuu olemaan liitossa. Augustuksen ei välttämättä tarvitse tulla Saksasta. Suomesta hän ei tietenkään tule.

Venäjän johtajat kuin suoraan antiikista

Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta Sarsila löytää monia vastineita antiikin hahmoille. Augustus muistuttaa ulkonäöltään ja luonteeltaan Putinia. Julius Caesarista löytyy yhdennäköisyyttä 1900-luvun ja 2000-luvun poliitikkoihin.

Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatshov oli kuin Caesar, jonka pettänyt Brutus muistuttaa Jeltsiniä. Sarsila tosin sanoo, että Cicero ja Jeltsin olivat molemmat sisäisesti vapaita ihmisiä, poikkeuksia omana aikanaan.

– Augustus osoittautui yhtä julmaksi kuin Pietari Suuri ja Lenin. Yhteistä on kunnian- ja rahanhimon lisäksi tavaton toimintatarmo, Sarsila sanoo.

Suomalaisilla vajaa retoriikka

Suomalaispoliitikoilla on antiikin esikuviin verrattuna heikot retoriset taidot. EU-politiikassa suomalaiset edustavat puhelahjoiltaan huonoa keskitasoa.

– Jos EU:ssa olisi Esko-Juhani Tennilä, niin asiamme olisi retorisessa mielessä paremmin. Paavo Väyrynenkin loistaisi siellä. Mitro Repo on nykyisistä verraton. Hänen puheensa tulee lähelle ja tavoittaa sanamaagillisen kirkastuksen tuonpuoleiset hetket. Tietysti erinomainen reetori herättää myös kateutta ja vihaa maanmiehissään.

Entä perussuomalaiset? Timo Soinia pidetään hyvänä kansanvillitsijänä.

– Kansanomainen Soini toistelee tärkeilevästi itseään mutta on ajoin sanavalmis. Suomalaisten viaksi paljastuu yletön asiallisuus ja rytmin ja eloisuuden puute. Vaisuista hahmoista ei säteile reetorin eetosta. Mutta mitäpä he sillä tekisivätkään, kun kerran tulevat valituiksi? He ovat valitsijoidensa näköisiä, Sarsila sanoo.

– Olli Rehnin värittömyys kertoo siitä, ettei hän teeskentele hyveitä. Mutta reetorin hyveitä Rehnillä ei olekaan, ellei hänen asiallisuuttaan pidettäisi ”objektiivisuutena”. Rehnin jokaista argumenttia vastaan voidaan näissä oloissa helposti ladata vahvempi vasta-argumentti. Rehnin tehtävä on mahdoton. Miten puolustaa häviöön tuomittua asiaa? Alakulo alkaa kuultaa läpi hänen puheestaan ja kasvoiltaan.

Sarsila nimeää kaksi retoriikan alaa. Toinen on iskusanaretoriikka, jonka avulla saatiin huijattua joukot EU:n asialle. Toinen on palopuhe, retoriikan paatossuuntaus. Sen maineen Trotski, Göbbels ja Hitler tuhosivat pitkäksi ajaksi.

– Palopuheretoriikalle olisi nyt EU-laivan kaatuessa tilaisuus kansallisten intressien pelastamiseksi. Konsulttien iskusanat eivät enää kaikkia vakuuta. Mutta voihan nämä kaksi retoriikan traditiota yhdistää.

EU:n ihmiskäsitys liian optimistinen

Vahvojen johtajien vallanhalun historia yltää antiikin Kreikasta renessanssiajan Machiavelliin, sitten Pietari Suureen, Bismarckiin, Leniniin, Hitleriin, Mussoliniin ja muihin.

– Bismarck sanoi, että hyveen seuraaminen olisi yhtä tuhoisaa kuin tarpominen viidakossa pitkä keppi poikittain suussa. Ihmisen vallanhimo tekee pahaa jälkeä, kun alamaiset palvovat vallanpitäjiä, vaikka nämä aiheuttavat miljoonille kärsimystä. Caesar aiheutti parin miljoonan, Hitler ja Stalin kaksistaan 60 miljoonan ihmisen kuoleman.

Sarsilan mielestä Euroopan unioni perustuu liian optimistiseen ihmiskäsitykseen.

– Kuvitellaan, että ihmiset, kansat ja valtiot ovat olennaisesti rehellisiä. Väärin! Roomalaisen oikeuden termi publica fides eli julkinen luottamus on mennyttä. Tässä on se ratkaiseva ongelma. Yhteiskunnan toiminta perustuu julkiseen luottamukseen, siihen että uskomme, että raha on aitoa eikä väärää, että kanttiinissa ei myydä myrkytettyä ruokaa ja kadulla voi päiväsaikaan kulkea turvallisesti. Kovat ajat ovat edessä.

Maija-Leena Kallela, Erkki Palmén, Juhani Sarsila: He tekivät Rooman. Jyväskylän yliopistopaino 2011.

Maija-Leena Kallela ja Juhani Sarsila: Ne mainiot helleenit. Jyväskylän yliopistopaino 2010.

Teksti Heikki Laurinolli
Kuva Teemu Launis

•