Väitöskirja ilman perkeleellistä jargonia

    Toni Lahtinen tutkii kirjailija Timo K. Mukan tuotantoa ekokritiikin eli luonnonkuvauksiin keskittyvän teorian valossa. Lahtisen tavoite on tehdä väitöskirja, jonka kuka tahansa Mukasta innostunut voisi kokea kiinnostavaksi – myös akateemisen maailman ulkopuolella.

    ”Pyrin siihen, että väitöskirjani olisi teos, jonka kuka tahansa Timo K. Mukasta vähänkään kiinnostunut haluaisi käydä lainaamassa. Eikä teos, joka näyttää vain tarkastajan käsissä kivalta. Lähden liikkeelle jo väitöskirjan kielellisistä ratkaisuista. Karsin pois sen perkeleellisen jargonin, joka osoittaa huonoa tieteellistä itsetuntoa: usein koetetaan tehdä tekstistä vakuuttavamman näköistä käyttämällä sanoja kuten relevantti tai implisiittinen. On naurettavaa, kuinka paljon kirjallisuudentutkijatkin jargonia viljelevät. Puhutaan suomen kielen säilyttämisestä tieteellisenä kielenä, ja samaan aikaan hellitään niin turhaa ja vierasta kieltä.

    Kaikkia termejä ei voi hylätä, mutta luettavuus paranee aika pienillä operaatioilla.

    Tavoitteenani olisi tehdä Mukka-tutkimus, joka auttaa ymmärtämään hänen kirjailijantyönsä suuria linjoja. Teoksissa on yhtenäinen maailmankuva ja niissä viljellään samoja asetelmia, teemoja ja symboleja. Se on tutkijalle hieno aineisto, jota on helppo käsitellä kokonaisuutena.

    Kirjallisuudentutkimusta luetaan maailmassa vähän. Ei minulla ole mitään suuruudenhulluja ajatuksia sen suhteen. Sen verran kuitenkin toivon, että saisin meidän tieteenalalta tuloksia levitettyä muuallekin kuin tutkijoiden keskinäiseen keskusteluun, joka on mun mielestä välillä aika turhauttavaa jaarittelua.

    Luultavasti tässä käy niin, että väitöskirja on tieteellisesti liian pliisu ja kuitenkin sen verran akateeminen, että se on suurelle yleisölle liian kuiva. ”


    Mukka vyöryttää tekstiin tunnetta

    ”Kertomukset siitä, kuinka hiljainen ja hillitty persoona Mukka oli, ovat ristiriidassa moniin hänen kirjoituksiinsa nähden. Kirjoituksissa, myös asiateksteissä kuten lehtiin kirjoitetuissa artikkeleissa, puhkeaa esiin paljon vimmaisempi ääni.

    Mukan metodina on ollut vangita tunnetilat. Hän ei ole hionut kaikkia tekstejä loppuun asti teknisesti virheettömiksi. Näin hän saa outoa tehoa ja tunnetta vyörytettyä tekstiin ja tasapainoilee siinä hilkulla, muuttuuko kirjoitus pateettiseksi ja naiviksi. Minun mielestäni ei muutu, ainakaan silloin kun hän on parhaimmillaan.

    Verrattuna moniin suomalaisiin mieskirjailijoihin, jotka ovat vähäsanaisia, kirjoittavat niukkaa tekstiä eivätkä tuo emootioita esiin, niin Mukka on hyvin positiivisella tavalla erinäköinen kirjailija.”


    Ajatus ihmisestä ja maasta toisiinsa sidottuna

    ”Ekokritiikin perusajatus on, että tutkitaan kirjallisuutta suhteessa ympäröivään luontoon ja maailmaan. Teoreettisesti ekokritiikki on hajanainen, omasta mielestäni täysi epämetodi, josta puuttuu kirjoa yhdistävä perusteos ja käsitteistö. Suuntauksen juuret ovat 1960-luvun ympäristöllisessä heräämisessä.

    Amerikassa ekokritiikin piirissä mietitään hyvin käytännönläheisiäkin kysymyksiä, kuten miten ympäristökasvatusta saadaan nivottua kirjallisuuden opettamiseen.

    Oma työni pysyy kiltisti perinteisen kirjallisuudentutkimuksen tontilla. Tutkin sitä, millä keinoilla luontoa kuvataan Timo. K Mukan teoksissa ja millaisia luontoa koskevia ajatusmalleja kuvaukset pitävät sisällään. Melkein jokaiseen kirjaan liittyy ajatus ihmisestä ja maasta toisiinsa sidottuna. Joten ekokritiikki on aika luonnollinen, heh, teoriaväline lähteä tutkimaan sitä maailmankuvaa, joka Mukan teoksissa on.”


    Tekstien löytäminen oli harvinainen tilaisuus

    ”Mukan ennen julkaisemattoman aineiston löytäminen ja lukeminen oli harvinainen tilaisuus, tutkijan työn mukavampia hetkiä. Etenkin kun kirjailija sattui olemaan itselle rakas.

    Tekstit olivat unohtuneita, kukaan ei ollut tajunnut kysellä niiden perään. Kirjailijan lesken idea oli, että niistä toimitetaan teos. Kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa opiskelijana niin kysyin, onko Mukan tekstejä jäänyt paljon julkaisematta. Vielä silloin vastaus oli ei. Julkaiseminen oli ehkä odottanut oikeaa tilaisuutta ja aikaa.”

    Teksti Tiina Lankinen

    Kuvat Teemu Launis


    Kirjallisuudentutkija Toni Lahtinen

    * Tekee väitöskirjaa kirjailija Timo K. Mukan tuotannosta.

    * Julkaisi viime vuonna teoksen Näin hetki sitten ketun. Runoja, proosaa ja muita kirjoituksia 1960-1971 Mukan aiemmin julkaisemattomista kirjoituksista.

    * Toimittajana teoksissa Äänekäs kevät: ekokriittinen kirjallisuudentutkimus (Toni Lahtinen & Markku Lehtimäki 2008) ja Tapion tarhoista turkistarhoille. Luonto suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa (Maria Laakso, Toni Lahtinen, Päivi Heikkilä-Halttunen 2011).

    * Suomen Elvis Presley -fan clubin jäsen vuodesta 1987. Huhutaan kuuluvan myös kirjallisuustieteelliseen salaseuraan, jota johtavat apinat.