Tarja Pösö kertoo, että lastensuojelutapausten määrän kasvua ei ole voitu tutkimuksen keinoin kovin vankasti selittää. Kyse ei ole kuitenkaan vain Suomen tilanteesta. Kun vertaillaan vauraiden länsimaiden lastensuojelujärjestelmiä, niin niissä kaikissa on huomattu viimeisen kymmenen vuoden aikana sama kasvu.

Miten ihmeessä yliopistoyhteisö onnistuu näyttämään niin viattoman puhtaalta? Oikein piti miettiä, milloin itse tulin tietoiseksi yliopiston valtapeleistä.

Tornit ovat nyt muodikkaita. Tampereen yliopisto tuskin haluaa jäädä keskusareenalta kohoavien Daniel Libeskindin tornien varjoon. Hämeenlinnan opettajankoulutuksen ja mahdollisesti Nätyn siirtyessä keskustakampukselle lisätilallekin voisi olla tarvetta.

Yhteiskunta satsaa rahallisesti uusien hoitokeinojen selvittämistyöhön. Nyt menossa on bioteknologiabuumi, johon kohdistuu paljon odotuksia ja toiveita. Terveyden sosiologinen tutkimus taas pyrkii avaamaan terveyttä yhteiskunnallisena ilmiönä.

Käyttikö Kekkonen sitten naisia hyväkseen rakentaessaan poliittista valtaansa? Naiset eivät tuohon aikaan kuuluneet vallankäytön sisimpiin piireihin, eivät Kekkosenkaan lähimpiin piireihin. Kekkosella oli oma tapansa hallita: se tapahtui niiden ihmisten kautta, jotka todellakin olivat miehiä, joilla itselläänkin oli valtaa – ei siis niinkään instituutioiden kautta.

Ongelmana Anttonen pitää visioiden puuttumista. Nyt päättäjät jäävät ulkopuolelle katselemaan, kun markkinat vievät.

– Puolueillakaan ei ole visiota eikä ideaa hyvästä yhteiskunnasta. Se on varmaan vanhanaikaista.

Sosiaalinen asema ei erota tamperelaisten jääkiekkoseurojen kannattajia. Tapparan ja Ilveksen suhteellisen tasaisesti jakautuva kannatus Tampereen kaupungin alueella vahvistaa käsitystä luokkaerojen tai sosiaalisen taustan pienestä merkityksestä suosikkiseuran valintaan.

Rosa Liksom onnistuu yhdistämään hyvän ja pahan, kun hän kuvaa uudessa romaanissaan venäläisen machomiehen, jonka iljettävyyden takaa paistaa yllättäen ihminen.

Muistelmia lukiessa syntyy kyllä vaikutelma, että kuitattavaa riittää ja haavoissa on yhä suolaa. Kinnunen kuvaa laveasti lapsuuttaan ja nuoruutensa kirjallisia harharetkiä. Painopiste kerronnassa on kuitenkin tieteentekijän ja yliopistomiehen kokemuksissa, joista ei ole väriä puuttunut.

Ilman tarkkaa lähdettä Meinander uskaltaa sanoa, että Kekkosen yksityinen hovi ”koostui säännöllisesti melko keskinkertaisista tyypeistä, joiden tärkeimmät ominaisuudet olivat hyvä kunto, paksu lompakko, sopiva mielistelevyys ja etenkin kelpo viinapää”.