”…näissä oloissa täytyy keksiä jokin muu ratkaisu”

Heikki Mäki-Kulmala

1.
”Miksi Kristuksesta saa tehdä sikamessiaan, mutta pilapiirros islamin profeetasta on vihapiirros”, kysyy kansanedustaja James Hirvisaari blogissaan.

Tähän voisi huomauttaa, että Harro Koskinen sai Sikamessiaastaan aikoinaan jumalanpilkkatuomion ja myös taulun näytteille asettajia muistettiin sakoilla. Sen sijaan Muhammed-pilakuvista ei ole sen enempää Tanskan kuin Suomenkaan oikeus määrännyt minkäänlaista rangaistusta.  Mutta ei nyt pysähdytä epäolennaisuuksiin.

Oman kertomansa mukaan Jyllands Posten julkaisi (30.9.2005) tunnetut pilakuvat profeetta Muhammedista kokeillakseen, onko sananvapaus Tanskassa kaventunut maahan muuttaneiden muslimien vaikutuksesta. Mutta tuskinpa lehdessä kukaan epäili edes leikillään, että maan noin neljän prosentin suuruinen ja pääosin yhteiskuntahierarkian alemmilla portailla asusteleva muslimivähemmistö kykenisi mitenkään suitsimaan maan valtamedian suuta. Tasan yhtä vähän siellä kuviteltiin, että maan viranomaiset tai oikeuslaitos reagoisivat kuviin millään tapaa.

Jostakin muusta oli kysymys.

Tunnetusti varsin konservatiivinen Jyllands Posten halusi kokeellaan osoittaa, että Tanskan vasemmistolaisten tai liberaalien käsitys tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta oli perin vino: kristinuskoa sai heidän mukaansa rienata mielin määrin, mutta annas olla jos pilkan esineeksi otettiin islam ja sen profeetta.  Silloin liberaalit tai vasemmistolaiset (omatekoisen temppeliherra Breivikin sanoin: poliittisesti korrektit ja kulttuurimarxilaiset) esittäisivät ankaran paheksuntansa.

Jalon tasapuolisuusperiaatteen mukaan tämä näyttää todellakin umpikierolta ja juuri tämän seikan ”paljastamiseen” lehti pyrki.  Jos kristinuskoa on lupa pilkata, niin eikö silloin muitakin uskontoja saa roimia samalla mitalla. Pois siis pannasta niin sikamessiaat kuin Terroristi-Muhammeditkin – tai sitten molemmat lujien lukkojen taakse!

Tällainen ajattelu on kyllä selkeää ja suoraa, mutta siinä on ongelmansa.

2.

Tuntemattoman sotilaan Honkajoen ikiliikkujalla oli muuan hankala piirre: se tapasi aina pysähtyä. Syykin oli mestarin tiedossa: ”En ole nimittäin voinut eliminoida kitkan ja taivaankappaleiden vetovoiman vaikutusta.  Tyhjiössä, jossa eivät vetovoimat vaikuta, saisin liikkeen jatkumaan iankaikkisesti, mutta näissä oloissa täytyy keksiä jokin muu ratkaisu.” Jyllands Postenin tai James Hirvisaaren tasapuolisuusajattelulla on myös tämä sama piirre: Se toimii moitteettomasti vain tyhjiössä. Mutta elämän konkretiaan törmätessään se alkaa takkuilla.

Kysytään ensin: Onko siis oikein ja kohtuullista, että maan valtalehti julkaisee pelkästään koemielessä aineistoa, joka loukkaa pientä etnis-uskonnollista vähemmistöä miltei pahimmalla mahdollisella tavalla? On varmasti totta, että Tanskassakin on ollut omia sikamessiaitaan ja ne ovat aiheuttaneet siellä monelle kristitylle mielipahaa aivan syyttä suotta.  Mutta miksi nämä kalavelat piti sitten pistää muslimiväestön niskoille, joka oli asiassa täysin ulkopuolinen taho? Oman (tosin vähäisen) kokemukseni mukaan ainakin Suomessa asuvien muslimien suhde uskontoon (myös kristinuskoon) on yleensä paljon kunnioittavampi kuin tavallisten kansalaisten.

Toiseksi: Jos Jyllands Postenin tarpeellisena pitämän kokeen logiikka vaatikin, että profeetta Muhammedista oli julkaistava pilakuvia, niin miksi hänet piti niissä esittää nimenomaan terroristina? Tietenkin voidaan viitata tasapuolisuuden periaatteeseen ja todeta, että myös monia kristinuskon edustajia tai pyhiä hahmoja on kuvattu ties minkälaisina sadisteina, murhaajina tai sotahulluina. Mutta ovatko ”tasapuolisen kohtelun” väistämättömät seuraukset nyt alkuunkaan oikeudenmukaisia ja kohtuullisia tässä meidän konkreettisessa elämässämme?

Nimittäin: Kristinusko on meidän leveysasteillamme eläville kohtalaisen tuttu asia.  Eri kristillisten yhteisöjen piiristä kantautuu aina silloin tällöin melkoisen ikäviä uutisia, eikä kouluissa opetettava kirkkohistoriakaan ole enää kaikilta osiltaan mitenkään siloista kuultavaa. Tästä huolimatta pitäisimme mieleltään häiriytyneenä ihmistä, joka ei uskalla mennä kirkkoon, koska pelkää sanankuuloon kokoontuneitten seurakuntalaisten joukossa piileskelevän pedofiilejä tai inkvisiittoreita.

Islam ja islamilainen kulttuuri on meille sen sijaan paljon vieraampi.  Kaiken lisäksi ne islamilaisesta maailmasta kantautuvat uutiset, jotka meillä ylittävät julkisuuskynnykset, ovat voittopuolisesti varsin murheellisia. Väkivalta, sorto ja myös nälkä ovat niiden silmiinpistävimpiä useimmin toistuvia teemoja. Olipa näiden ikävien asioiden perussyy mikä hyvänsä, niin tavallinen ihminen alkaa helposti pitää niitä islamin väistämättöminä seuralaisina. Assosiaatio ja stereotypioiden muodostaminen kun ovat niitä ihmisen tiedostamisprosessin ensimmäisiä ja alkeellisimpia muotoja.

Se viesti, mikä Jyllands Postenin pilakuvista varsin useille tanskalaislukijoille väistämättä välittyi, kuului suurin piirtein: Islam on syvimmältä olemukseltaan väkivaltainen uskonto, sillä jo profeetta Muhammed oli terroristi ja murhaaja.  Näin myös jokainen muslimi on turvallisuusuhka, mahdollinen murhaaja ja terroristi. Asiaa ei muuksi muuta sekään, että muslimiyhdyskunnat sanoutuvat irti ja tuomitsevat kaiken terrorin.

Minä pitäisin tällaista vihapuheena ainakin eettisessä katsannossa, juridiikkaan en tohdi puuttua. Kun Jyllands Posten julkaisi pilakuvansa, paheksuin tekoa ja niin tekisin nytkin.

3.

Periaate ”jos kristinuskoa saa pilkata, niin eikö silloin muitakin uskontoja ole lupa roimia samalla mitalla” on logiikaltaan niin sanottua sääntöetiikkaa. Sillä on omat kiistämättömät vahvuutensa ja erityisesti Immanuel Kantin ansiosta se on ollut parin viime vuosisadan ajan varsin arvostettua. Mutta sääntöetiikalla on myös omat heikkoutensa, joista keskeisin on juuri tuo abstraktisuus. Se toimii erinomaisesti tyhjiössä, mutta konkreettisissa tilanteissa se alkaa perin helposti takkuilla.  Niinpä jo vanha Aristoteles hoksasi todeta, ettei oikeudenmukaisuus voi tarkoittaa sitä, että erikokoisten miesten pitäisi käyttää samankokoisia housuja.

Myös monet kantilaiset (ja viimeisinä vuosinaan myös Immanuel itse) ovat kiinnittäneet huomiota tähän oppi-isänsä etiikan heikkoon kohtaan. Runoilijana ja näytelmäkirjailijana paremmin tunnettu Friedrich Schiller näki kaksi vaarallista karikkoa, johon ihmisen etiikka ja elämä voi haaksirikkoutua: hänestä voi joko jäädä villiksi tai hänestä saattoi kehittyä säälimätön barbaari.  Villi oli hänen mukaansa eläimen asteelle jäänyt ihmisolento, joka ei siis tunnusta minkäänlaisia sääntöjä tai rajoja. Barbaari on taas hänen vastakohtansa: ihminen, joka tuntee vain ankarat ja yksikäsitteiset säännöt ilman minkäänlaisia poikkeuksia tai tilanneherkkyyttä. Ja mikä ikävintä: barbaari kuvittelee olevansa tämän armottoman ”loogisuutensa” ansiosta muita ihmisiä johdonmukaisempi ja suoraselkäisempi.  Monet historian suurimmat julmurit ovatkin olleet näitä tinkimättömiä ”periaatteen ihmisiä”.

4.

Tiukan sääntöetiikan sijasta tekstaan näin lippuuni suuresti ihailemani A. Honkajoen – ylittämättömän valistussotamiehen, tiedemiehen ja keksijän – lausahduksen: ”Näissä oloissa täytyy kehittää jokin muu ratkaisu”.