Vaihtoehtoja Wikipedialle

    Arvostelut

    Minna Lindgren: Sivistyksen turha painolasti. Teos 2011.

    Janne Nummela, Tommi Nuopponen, Jukka Viikilä: Ensyklopedia. Osuuskunta Poesia 2011.

    Maailman levinnein painettu tietosanakirja, Encyclopædia Britannica, joka mainosti sata vuotta sitten (1911) itseään ”inhimillisen tiedon summaksi”, koostui 29 niteestä, joihin sisältyi 28 150 sivua ja 44 miljoonaa sanaa. Alan toinen klassikko, Diderot´n ja d´Alembertin Encyclopédie (1751–1772) käsitti 17 teksti- ja 12 kuvaosaa. Suomessa laajoja tietosanakirjoja on viimeksi julkaistu 1980-luvulla, jonka jälkeen netistä löytyvä Wikipedia on vallannut markkinat.

    Kariston kunnianhimoinen kirjallinen johtaja Väinö Hämeen-Anttila toimitti 1920- ja 1930-luvulla yhden miehen ensyklopedian, Uuden tietosanakirjan. Se on ollut mallina musiikin monitoiminaisena tunnetun Minna Lindgrenin sanakirjamuotoiselle teokselle Sivistyksen turha painolasti, joka on saanut päivänvalon tänä vuonna.  Sen rinnalle on alkukesästä ilmestynyt omalla tavallaan tietosanakirjan rajoja murtava Ensyklopedia, jonka tekijät (Janne Nummela, Tommi Nuopponen ja Jukka Viikilä) ovat luoneet karriääriä runoilijoina ja suomentajina.

    Tiedon pirstaloituminen postmodernissa yhteiskunnassa merkitsee sitä, että koko maailman – tai edes yhden kansakunnan – tietämyksen synteesiä on mahdotonta koota kansien sisään. On pakko tunnustaa, että sivistystä ei yhtenäisenä pääomana ole objektiivisesti olemassa; on vain subjektiivisesti tuotettuja valintoja, tiedon tavarataloja erilaisiin tarpeisiin koostettuina.

    Minna Lindgrenin tarkoituksena on paitsi jäljitellä Hämeen-Anttilaa eli kerätä tietoa hakusanoina Aabenraasta Öölantiin myös parodioida formaattia. Yksilöllisten intressiensä pohjalta hän kirjoittaa hakusanoille selityksiä, jotka tarjoavat toki informaatiota, mutta enemmänkin avaavat ikkunoita tekijän omaan elämäkertaan. Yhtenä sivujuonteena Lindgren kuljettaa hakusanoissaan Hämeen-Anttilan, arrogantin ja kielitaitoisen kustannusjohtajan tarinaa. Esikuvan motiivit ja persoonallisuuden arvoitus jäävät kuitenkin pääosin selvittämättä. Hämeen-Anttila ansaitsisi erillisen elämäkerran!

    Osuuskunta Poesian piirissä syntyneessä Ensyklopediassa on viittauksia Diderot´n ja kumppanien tietosanakirjaan. Virikkeitä se lienee saanut myös Teemu Ikosen kirjoittamasta 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopediasta (Gaudeamus 2010). Teoksen artikkeleihin on piilotettu tietoakin, mutta enimmäkseen se rakentuu hulvattomasti etenevistä kaunokirjallisista teksteistä: proosarunoista, miniesseistä, moraliteeteista, anekdooteista ja käännöskatkelmista. Tietosanakirjojen tapaan hakusanoissa on paljon ristiviittauksia ja viittauksia toisiin lähteisiin: tieto karttuu erilaisista fragmenteista, satunnaisista poiminnoista todellisuudesta ja kirjallisuudesta.

    Perinteistä tietosanakirjaa tekijät luonnehtivat ”luonnostaan kuivimmaksi ja kuolleimmaksi kaikista ihmisen aikaansaannoksista”. Hakusanassa ”Ensyklopediataito” he selittävät pyrkimyksekseen ”saada sanakirja ei ainoastaan valistavaksi ja havainnolliseksi tragediaksi, vaan myös huvittavaksi ja inhimilliseksi komediaksi, vakuuttavaksi ja jännittäväksi romaaniksi, lyyriseksi ja ylevöittäväksi runoudeksi”. Tässä tarkoituksessaan he onnistuvat häkellyttävän hyvin.

    Juhani Niemi