Solumallien avulla vähennetään eläinkokeita

    Biolääketieteellisen tutkimuksen yksikössä käytetään alkion kantasoluja, jotka saadaan lahjoituksena hedelmöityshoidoista ylijääneistä alkioista. Lisäksi käytetään aikuisen kantasoluja, joiden yleisin lähde on rasvakudos. Kantasoluja saadaan myös muun muassa viisaudenhampaista, joita ovat lahjoittaneet muun muassa YTHS:n potilaat.

    Kantasoluista on mahdollisuus tehdä mitä vain ihmisen soluja. Prosessia kutsutaan erilaistamiseksi. Solun kasvuympäristöä muokkaamalla solu ohjataan erilaistumaan tietyntyyppiseksi soluksi, vaikkapa hermosoluksi.

    – Kehitysbiologista tiedetään, että tietyt kasvutekijät vaikuttavat tiettyjen solujen kehittymiseen. Sitä kautta on opittu soluviljelymaljalla matkimaan luontaista kehittymistä, akatemiatutkija Heli Skottman sanoo.

    Turvallisuus on oleellinen asia alkion kantasolujen erilaistamisessa.

    – Kun soluja siirretään potilaaseen, niin täytyy olla tasan varma, että sinne siirretään vain tietyntyyppisiä, haluttuja soluja, joilla on tietty toiminto, jotta solut ottavat paikkansa vaurioalueella.

    Tutkimuksessa käytetään myös IPS-soluja, jotka ovat keinotekoisesti tehtyjä alkion kantasolutyyppisiä soluja. IPS-soluja tehdään viemällä aikuisen ihosoluihin geenejä, joiden avulla solu saadaan kulkemaan kehityksessä taaksepäin.

    IPS-soluista pystytään tekemään muita ihmisen soluja samalla tavoin kuin kantasoluistakin.

    – IPS-solut ovat avanneet aivan uuden polun siihen, miten erilaisia sairauksia voidaan tutkia soluviljelymaljalla, Skottman sanoo.

    – Solumallien käyttö tutkimuksessa vähentää eläinkokeiden tarvetta. Ja tietysti moniin ihmisten geneettisiin sairauksiin ei vain ole olemassa eläinmallia, tutkimus on tehtävä ihmisen soluilla.