Vasemmiston ja oikeiston jakolinja pysyy ennallaan

    Keskustan ja Sdp:n äänestäjillä hyvin vähän yhteistä

    Puoluevalintoja tutkinut Jussi Westinen kehottaa puolueita rohkeuteen, sillä ympäripyöreys herättää äänestäjäkunnassa hämmennystä. Selkeä poliittinen viesti tekee hyvää äänestysaktiivisuudelle.

    Vasemmiston ja oikeiston jakolinja on pysynyt Suomessa ennallaan kahden viime vuosikymmenen aikana. Tämä käy ilmi Jussi Westisen valtio-opin pro gradu -tutkielmasta, jossa arvioitiin yhteiskunnallisten ristiriitaulottuvuuksien ja puoluevalinnan suhdetta eduskuntavaaleissa 1991–2007.

    – Keskustan ja Sdp:n äänestäjillä on käytännöllisesti katsoen hyvin vähän yhteistä, sanoo Westinen arvioidessaan tämän kevään eduskuntavaalien asetelmaa.

    Kahden viime vuosikymmen kokemusten mukaan nykyisellä sinivihreällä hallituskoalitiolla on jonkin verran yhteistä.

    – Vihreät on hyvin ristiriitainen puolue vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudella, mutta Rkp:llä, kokoomuksella ja keskustalla on paljon yhteistä talouspolitiikassa, Westinen sanoo.

    Moraaliteeman näkökulmasta keskustan ja kokoomuksen äänestäjät ovat perinteisempiä, Rkp ja vihreät liberaalimpia.

    EU:n ytimiin pyrkiminen on aiemmin yhdistänyt Sdp:tä ja kokoomusta.

    – Nyt kokoomus on ihmetellyt, että mikä on Sdp:n EU-linja. Puolue, joka vei Suomen EU:hun ja Emuun, on ottanut populistisen linjan Kreikka-paketissa.

    Westinen arvioi, että Sdp:tä ja kokoomusta voisi kevään eduskuntavaaleissa yhdistää tavoite vähentää kuntien määrää.

    – Jos tulisi Holkerin hallituksen kaltainen tilanne, että kepu jätettäisiin pois ja perussuomalaiset otettaisiin mukaan, niin kyllä se varmaan kuntapolitiikka olisi, mikä yhdistäisi puolueita.

    Sdp epäonnistui oppositiopolitiikassa

    Westisen tutkimuksen mukaan sosioekonomiset kysymykset ovat selittäneet usein suurimman oppositiopuolueen kannatusta. Keskusta nousi vuonna 1999, Sdp vuonna 1995 ja kokoomus vuonna 2007.

    Tämä sääntö ei näytä enää pätevän, kun tyytymättömyys ei ole kanavoitunnut suurimman oppositiopuolueen, Sdp:n kautta.

    – Voisi tulkita näin, että Sdp on epäonnistunut talous- ja sosiaalipoliittisten vaihtoehtojen esittämisessä. Sdp:ltä puuttuu vaihtoehto, kun se keskittyy liikaa ampumaan alas hallituksen esityksiä. Voisi olla Sdp:n kannalta parempi korostaa omia vasemmistolaisia teemoja, mutta voihan olla, että niille ei ole tässä ajassa kysyntää, Westinen epäilee.

    Äänestäjät rohkeampia kuin puolueohjelmat

    Puolueohjelmista löytyy yhä eroja, vaikka suuntaus käykin kohti yleispuolueita.

    – Monissa asiakysymyksissä äänestäjien mielipide on selkeämpi kuin mitä puolueiden ohjelmissa on. Puolueiden kannattaisi olla rohkeampia omalle ydinasialleen ja aatteelleen. Ympäripyöreys herättää äänestäjäkunnassa hämmennystä. Äänestysaktiivisuuden kannalta selkeys on parempi, Westinen sanoo.

    Vaikka aatteen palo ja ideologiat ovatkin haalenneet, linkittyvät yksittäiset asiakysymykset yhä johonkin ristiriitaulottuvuuteen tai aatteeseen, josta äänestäjillä on samansuuntaisia näkemyksiä.

    – Puolueiden kannatus on tullut 2000-luvulla yhä tasaisemmin eri yhteiskuntaluokista. Kokoomus ei ole enää niin vahvasti yläluokan puolue, eikä työväenluokka keskitä ääniään Sdp:lle ja vasemmistoliitolle.

    – Asiakysymykset sen sijaan osoittavat, että kokoomus pitää huolta yrittäjistä, markkina-arvoista ja yksilöistä, vasemmistoliitto tulonsiirroista, vähävaraisista ja tulojen tasaamisesta. Eivät nämä erot mihinkään häviä, vaikka ideologiasta ja luokkayhteiskunnasta ei enää puhuta.

    Vastakkainasettelun aika ei ole mennyt

    Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, vaikka kokoomus niin mainoksessaan väitti. Äänestäjäkunta oli vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudella polarisoitunein vuosien 1995 ja 1999 vaaleissa. Tästä huolimatta Paavo Lipponen muodosti 1995 laajapohjaisen hallituksen, jossa ääripäätkin olivat mukana.

    Westisen mukaan kokoomuksen ja vasemmistoliiton edut ovat täysin yhteensopimattomia eikä Sdp:lläkään ole paljon yhteistä kokoomuksen kanssa. Lipposen sateenkaarihallitus rakentuikin muiden ulottuvuuksien, kuten yhteisen EU-politiikan varaan.

    Ydinalueet–periferia-ulottuvuudella vihreät ja kokoomus ovat keskustan vastakohtia. EU-kysymyksissä taas eri puolueiden kannattajat ovat lähentyneet. Nato-kysymys sen sijaan jakaa jyrkästi äänestäjiä puolueittain.

    Maahanmuuttokysymyksissä keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset kuuluvat samaan ryhmään. Perussuomalaiset on niistä kaikkein kielteisin. Kokoomus on suvaitsevainen ohjelmatasolla, mutta yksittäiset ehdokkaat ja äänestäjät voivat olla jyrkempiä.

    Herrat vastaan kansa -asetelmassa  Rkp:n äänestäjät puolustavat kaikkein eniten poliitikkoja. Perussuomalaiset on herravihaisin.

    Westisen aineisto ei tue näkemystä poliitikkovastaisuuden kasvusta. Tutkimuksen mukaan puolueet ovat äänestäjien mielestä tulleet lähemmäksi tavallisten ihmisten ongelmia ja ovat kiinnostuneempia äänestäjien mielipiteistä.

    – Myönteinen trendi siinä mielessä, että puolueet eivät ole etääntyneet kansalaisten arjesta. Se oli rohkaiseva tulos, Westinen sanoo.

    Perussuomalaisia vaikea sijoittaa

    Perussuomalaisia on vaikea sijoittaa puoluekartan vasemmisto–oikeisto-janalle. Sen kannattajakunta tulee enemmän työväenluokasta kuin edeltäjäpuolue Smp:n. Isänmaallisuus, kansalliset edut ja moraaliarvot taas tulevat oikeistosta.

    – Kyllä se on semmoinen sekasikiö, eikä se itsekään halua sille ulottuvuudelle itseään sijoittaa vaan  haluaa olla luokitteluista vapaa protestipuolue, Westinen sanoo.

    Perussuomalaisten nousun syinä Westinen pitää ihmisten kyllästymistä vanhaan puolueasetelmaan, etenkin vaalirahakohuun.

    Arvokysymyksissä ääripäitä ovat persujen sijasta kristilliset ja vihreät.

    – Moraaliarvot eivät jakaneet äänestäjäkuntaa kovin paljon puolueiden välillä vaan puolueiden sisällä. Kaikkiin puolueisiin mahtuu konservatiiveja ja liberaaleja.

    Kielikysymys muodostaa selvän jaon Rkp:n ja muiden välille. Ympäristökysymyksissä taas erot ovat osin kaventuneet, mutta erityisesti vihreiden ja keskustalaisten välillä on yhä vahvoja näkemyseroja luonnonsuojelun tasosta.

    Teksti: Heikki Laurinolli
    Kuva: Teemu Launis

    Jussi Westinen: Yhteiskunnallisten ristiriitaulottuvuuksien ja puoluevalinnan suhde eduskuntavaaleissa 1991-2007 – tilastollinen analyysi. Valtio-opin pro gradu. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu04761.pdf