Tulosteollisuuden museot ja yritykset

    Alkumerkinnät: Heikki Laurinolli

    Tieteellä menee hyvin, yliopistoilla hyvin ja huonosti.

    Viime vuoden lopulla ilmestynyt Tiedebarometri 2010 kertoo, että valtaosa suomalaisista on kiinnostunut tieteestä. Tutkimusaiheista eniten kiinnostavat ympäristö ja luonto, kakkosena tulevat yhteiskunnalliset asiat yleensä. Jännittävä tulos on se, että yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat mutta ei niiden hoito. Politiikka saa tyrmäyksen.

    Aikalaisen tuore lukijatutkimus myötäilee tiedebarometrin tuloksia. Lukijamme haluavat tietää tutkimustuloksista, mutta kaikkein eniten he haluavat lisää yhteiskunnallista keskustelua.

    Tiedebarometri antaa kiinnostavaa tietoa myös kansalaisten suhtautumisesta yhteiskunnallisia instituutioita kohtaan. Sieltä voi lukea viitteitä jopa perussuomalaisten kannatuksen noususta, sillä luottamus poliittista järjestelmää, etenkin eduskuntaa kohtaan on laskenut. Huonosti menee kansalaisten silmissä myös kirkolla, oikeuslaitoksella ja Euroopan unionilla.

    Kansalaiset luottavat kaikkein eniten poliisiin, puolustusvoimiin ja heti niiden jälkeen yliopistoihin ja korkeakouluihin.

    Luottamusmittauksiin nähden yliopistoja ja puolustusvoimia kohdellaan julkisuudessa hyvin eri tavoin. Yliopistojen toimintamenot valtion tämän vuoden budjetissa (1,84 mrd. euroa) vastaavat puolustusvoimien toimintamenoja (1,70 mrd. euroa). Julkisuudessa varuskuntaverkoston muutoksia pidetään uhkana maan turvallisuudelle, mutta yliopistojen rakenteellisia muutoksia pidetään ehtona maan menestykselle.

    Maanpuolustuksesta puhutaan kuin museosta, jonka jokainen esine on korvaamaton. Yliopistoista puhutaan kuin yrityksistä, joilta odotetaan tehokkuutta, tuottavuutta ja kansainvälistä menestystä.

    Viereisen sivun uutinen yliopistojen tutkimustuottavuuden laskusta kertoo paljon muutoksen tilasta. Yliopistojen julkaisumäärät ovat kasvaneet, mutta rahoituksen nousut ja laskut eivät heijastu tuloksiin edes viiden vuoden seurannassa.

    Tutkimus kertoo myös siitä, miten yliopisto on mukautunut ulkopuolisen maailman vaatimuksiin. Lyhytkestoiset projektit pätkätöineen ja pätkärahoineen ovat tuoneet mukanaan liike-elämän toimintatavan mukaisia odotuksia nopeista tuloksista. Kitkaa tulee, kun tuotteliain tutkimusväki kuten professorit ja senioritutkijat joutuvat pyörittämään paperibyrokratiaa.

    Kilpailu on muuttanut yliopistoja, mutta yksimielisyyttä ei vallitse siitä, miten tulokset mitataan. Ehkä se kertoo yliopistotutkimuksen moninaisuudesta. Ehkä on hyväkin, ettei kaikkea voi mitata samalla mittarilla. Eiväthän yliopistot sentään mitään bulkkitavaran tuotantolaitoksia ole.