”Nyt on helpompi hengittää”

– Jos on kiinnostunut muuttamaan asioita, niin se pitää tehdä järjestelmän sisällä. Joku voisi ottaa semmoisenkin tulkinnan, että olen nyt uinut sisälle ja alan täällä tehdä myyräntyötä, sanoo kasvatustieteiden yksikön johtajaksi valittu Juha Suoranta.

Yliopistolain kriitikosta tieteenalayksikön johtajaksi

Aikuiskasvatuksen professori Juha Suoranta on vaihtanut kahdessa vuodessa näkökulmaa yliopistolain kriitikosta uuden yliopiston keskeiseksi päättäjäksi.

Vuoden 2009 keväällä hän arvosteli lakihanketta Toimiva yliopisto -verkostossa. Nyt hän johtaa kasvatustieteiden tieteenalayksikköä, joka on Tampereen yliopiston uusista yksiköistä toiseksi suurin.

Suoranta ei pidä muutosta suurena mullistuksena.

– Ulkoapäin tosiaan näyttää siltä, että se on keikahtanut jotenkin kummallisesti. Aikanaan sanottiin myös, että jos on kiinnostunut muuttamaan asioita, niin se pitää tehdä järjestelmän sisällä. Joku voisi ottaa semmoisenkin tulkintamallin, että olen nyt uinut sisälle ja alan täällä tehdä myyräntyötä, Suoranta sanoo ja nauraa remakasti.

Kaksi vuotta sitten Suoranta joutui yliopiston johdon silmätikuksi, mutta nyt ovat asiat toisin.

– Johto on vaihtunut. Nyt meillä on hyvä johto. Se on tähän asti toiminut erittäin johdonmukaisesti. Silloin on kaikkien helpompi hengittää. Sanon kyllä, jos minun mielestäni ei ole näin. Vaikeissa tilanteissa ne on osanneet tehdä ne ratkaisut, mitä me nyt aletaan toteuttaa, Suoranta kiittelee.

Toivon keväästä pettymykseen

Vuoden 2009 yliopistoaktivismia Suoranta kutsuu toivon kevääksi, jolloin yliopistoista tuli pitkästä aikaa aidon keskustelun kanavia.

– Ei siinä ollut muuta erikoista kuin tietyt reaktiiviset voimat, jotka antoivat kummallisia tulkintoja normaalille julkiselle keskustelulle.

Suoranta löysi yhteisen kokemusmaailman häntä nuorempien opiskelijoiden kanssa.

– Se kannattelee edelleen monia niistä, jotka oli siinä mukana. Ne sai ihan uudenlaiset sävärit siihen, mitä on olla opiskelija ja mitä on käyttää omaa julkista ääntään.

Toivon kevät päättyi tappioon, kun uusi yliopistolaki hyväksyttiin kesäkuussa 2009. Osa lain kriitikoista pettyi. Toiset katsoivat, että nyt vasta taistelu alkaa. Suoranta kertoo kuuluneensa niihin, joiden mielestä ”nyt pitää kaatua etukenossa eteenpäin”.

– Me olemme kaikki samalla viivalla tässä rakenteellisessa kehittämisessä. Tilanne on kiinnostava, ja siksi onkin mielenkiintoista olla mukana oppimassa.

Suoranta pitää mahdollisina monia erilaisia yliopistoskenaarioita, joita ihmiset voivat toteuttaa eri tavoin.

– Tämä muistuttaa sitä maastoa, mikä on mulle tuttua aikuiskasvatuksen kannalta. On myös sellaisia oppimisen tapoja ja uusia mahdollisuuksia, mitkä eivät sijoitu tämmöisen valtiosta irrotetun yliopistorakenteen sisälle.


Tutkimusta pitää nostaa

Suoranta pitää Tampereen yliopiston uutta hallintomallia kiistatta selkeämpänä kuin vanhaa rakennekaaviota.

– Kun pitää mennä johonkin kertomaan, että miltä Tampereen yliopisto nyt näyttää ja vaikuttaa, niin on helppo läväyttää se uusi rakennekaavio siihen. Se on ymmärrettävä, ja sillä on ihan selkeesti oma arvonsa. Se miten sisällölliset muutokset tapahtuu, niin se on sitten meistä kiinni. Se on nimenomaan meidän työntekijöiden tehtävä.

Tutkimuksen määrän nostamista Suoranta pitää erityisen tärkeänä asiana.

– Nyt on lähdetty opetus edellä. Se on hiukan painanut syrjään tutkimuksen kehittämispuolta, joka on minun mielestäni tärkeämpi.

Kaikista kasvatustieteiden yksikön opettajista löytyy Suorannan mukaan valtava tutkimuspotentiaali, jota ei vielä ole käytetty.

– Tämä on mun johtotähti, mitä yritän ajaa sisään. Se tuntuu joistakin pahalta, koska ne on niin leimallisesti opettajia, mikä onkin hyvä asia.

Voimakas opettajaidentiteetti ei syrjäytä tutkimusta. Suoranta haluaa tutkimuksen mukaan, vaikka se ei opettajalle aina päällimmäisin juttu olisikaan.

Uuteen työehtosopimukseen on kirjattu tavoite saada jokaiselle yliopistolaiselle tutkimusvapaakausi kerran vuodessa.


Kurssikirjojen määrä paisunut

Opetuksen korostaminen on johtanut siihen, että kurssikirjojen määrällä mitaten tutkintovaatimukset ovat paisuneet Suorannan mukaan ”aivan poskettomasti” 20 viime vuoden aikana.

– Kasvatus- ja yhteiskuntatieteissä ei ole tapahtunut sellaista kumulatiivista tiedon kasvua, miltä se sivumäärien perusteella näyttää. Kirjapinot eivät ole missään suhteessa siihen, mitä näillä tieteenaloilla on tapahtunut. Tutkinto-ohjelmat on turhaan pumpattu täyteen tavaraa. Erityisen hyviä siinä ovat kasvatustieteilijät. Mutta nyt on luopumisen aika.

Opetuksen ja tutkimuksen suhdetta Suoranta haluaa organisoida uudelleen. Yksi keino on oppia tiimityötä, yhdessä tekemistä.

– Olen kirjoittanut 20 kirjaa ja opettanut 20 vuotta, mutta olen kaikki kesät kärsinyt siitä, että mulla ei syksyn tullen ole opiskelijoille mitään sanottavaa. Silloin sen täytyy olla mentaalipuolen hommasta kysymys. Kun olen oppinut jakamaan sitä muiden kanssa, niin yhtäkkiä mulla onkin jotain annettavaa.


Turhaa höpötystä demokratiavajeesta

Yliopistouudistuksen yhteydessä on valitettu, että valta on karannut kauas ja demokratia on kaventunut. Suoranta ei tätä puhetta ymmärrä.

– Se on suurta höpötystä. Yliopistodemokratiasta on tullut byrokratisoitunutta touhua. Vaikutuskanavia on yhä olemassa. Opiskelijoiden vaikutuskanavat eivät ole hävinneet minnekään.

Suoranta sanoo olevansa nyt päätoimisena yksikönjohtajana paremmin tavoitettavissa kuin aiemmin sivutoimisena tiedekunnan dekaanina.

– Mielelläni kuuntelen palautetta, kun ei ole laitosjohtajia ja dekaaneja ja muita putkimiehiä siinä välissä. Tervehdin ilolla kaikkia aloitteita ja kritiikkiä. En näe sitä demokratian katoamisena.


Kasvatustiede kahden kaupungin loukussa

Hämeenlinnan luokanopettajakoulutuksen sijoituspaikka on ratkaiseva kysymys kasvatustieteiden yksikön toiminnan kannalta. Selvitys asiasta valmistuu vasta helmikuun lopussa.

Jos siirtopäätös on myönteinen, muuttaa Hämeenlinnan yksikkö Tampereelle vuoden 2012 syksyyn mennessä, jolloin uudet tutkinto-ohjelmat käynnistyvät. Tilojen puutetta Suoranta ei pidä ylittämättömänä ongelmana.

– Onhan Tampereen yliopisto ollut väliaikaisissa tiloissa pitkin Hämeenkatua ja Pyynikintietä. Ei se voi olla kynnyskysymys.

– Tärkeintä on tehdä se päätös ja sitten alkaa toimia sen mukaisesti. On vaikea nähdä, että me pystyttäisiin tulemaan toimeen jatkossa kahdella paikkakunnalla. En pysty sitä kuvittelemaan.

Teksti Heikki Laurinolli

Kuva Teemu Launis