Valkoinen ruusu

    Jorma Merikoski

    Vaikka tätä kirjoittaessani on itsenäisyyspäivä, otsikko ei tarkoita Suomen Valkoisen Ruusun ritarikuntaa (joka on taas tänään saanut uusia jäseniä) vaan vieläkin sankarillisempaa ”ritarikuntaa”. Kyseessä on muutaman saksalaisopiskelijan vuonna 1942 perustama väkivallaton vastarintaryhmä, joka toimi levittämällä natsivastaisia kirjoituksia. Noin kuukausi sitten tv:ssä esitetty vuonna 2005 valmistunut erinomainen elokuva Sophie Schollin viimeiset päivät niin sanotusti pysäytti minut sen verran, että aloin etsiä netistä tietoja tuosta minulle täysin tuntemattomasta ryhmästä. Koska jotkut Aikalaisen lukijat saattavat olla yhtä tietämättömiä, päätin kirjoittaa siitä.

    Taisteleminen väkivallattomasti väkivaltaa vastaan tarvittaessa vaikka kuolemaan asti edustaa inhimillisen suuruuden korkeinta astetta. Mutta Sophie ja hänen veljensä Hans kuuluivat nuorempina Hitlerjugendiin ja joutuivat muutenkin kasvamaan natsipropagandan vaikutuksessa. Mikä sai heidät kääntämään takkinsa? Seuraava hieman lyhennetty lainaus Panu Moilasen nettikirjoituksesta vastaa tähän.

    ”Keväällä 1933 Hans ja Sophie liittyivät isänsä pettymykseksi Hitlerjugendiin. Hans osallistui toimintaan aktiivisesti, mutta Sophien mielestä suuri osa siitä oli täysin järjetöntä kuten lipun tervehtimistä ja marssimista epämukavissa univormuissa. Lisäksi hän ei ymmärtänyt, mikseivät hänen juutalaiset ystävänsä saaneet kuulua järjestöön.

    Hansin suhtautuminen kansallissosialismiin alkoi muuttua vuonna 1936 hänen osallistuttuaan Nürnbergin puoluepäiville. Nürnbergistä palattuaan Hans oli täysin eri ihminen kuin sinne lähtiessään: väsynyt, masentunut ja hiljainen. Hänen kovasti odottamiensa puoluepäivien aikana ei ollut tarjoutunut mahdollisuutta järkevään keskusteluun muiden nuorten kanssa, vaan kaikki aika oli mennyt tyhjänpäiväiseen jaaritteluun ja äkseeraukseen.”

    Ajattelijat eivät useinkaan taida viihtyä massaliikkeissä vaan (mikäli ovat sosiaalisesti yhtään aktiivisia) toimivat mieluummin pienissä ryhmissä. Vallassa olijat ja valtaan pyrkijät puolestaan tarvitsevat massaliikkeitä. Toisinajatteleminen on heille myrkkyä, jota täytyy yrittää välttää kaikin keinoin. Tämä pätee vieläkin ja meilläkin, vaikka emme elä totalitarismissa ja vaikka meillä on kohtalainen sananvapaus. Mitä enemmän hallittavien aika tuhlautuu ”tyhjänpäiväiseen jaaritteluun ja äkseeraukseen” sitä parempi vallanpitäjille. Äkseeraus on nykyisin tehokkaimmillaan silloin, kun ihmisiä hyppyytetään toinen toistaan turhempien tavaroiden ja ”elämysten” perässä. Mitä taas tyhjänpäiväiseen jaaritteluun tulee, sen riittämisestä media kyllä pitää huolen.

    Mutta saadaanko meidät näillä menetelmillä uskomaan esimerkiksi, että kaikki muka sujuu ”fantastisesti” ja muka ”kansanvalta selätti markkinavoimat”?! Irlannin tukipaketti on 85 miljardia euroa. Tuon maan väkiluku on noin 4,5 miljoonaa, joten tukea tulee melkein 20000 euroa per irkku. Pikemminkin näyttää siltä, että hallitus on hoitanut monet asiat fantastisen huonosti ja joutunut markkinavoimien selättämäksi.

    Joulun ja eduskuntavaalien lähestyessä äkseerauksen ja jaarittelun tyhjänpäiväisyys ja volyymi kasvanevat entisestäänkin. Muuan ehdokas on jo kehdannut uhota, että ”teemme Suomesta paratiisin”! Saa nähdä, paneeko kukaan paremmaksi. Luultavasti panee.

    Kirjoittaja on matematiikan dosentti.