Ote lipsuu puolueilta

    Poliittinen kulttuuri muuttuu Suomessa. Puolueosallistuminen vähenee ja äänestysprosentit laskevat, mutta suoran demokratian muodot lisääntyvät.

    – Nuoret ottavat kantaa uusilla tavoilla, joista nettiverkko on keskeinen väline. Kyllä se muuttaa ehkä aika nopeallakin tahdilla suomalaista poliittista päätöksentekoa, sanoo Tampereen yliopiston valtio-opin professori Heikki Paloheimo.

    Muutos tulee puolueiden ulkopuolelta, kun poliitikot pakotetaan ottamaan kantaa aloitteisiin, jotka nousevat keskustelun kohteiksi tiedotusvälineiden kautta.

    Pitkään vellonut vaalirahaskandaali on Paloheimon mukaan hyvä esimerkki puolueiden ulkopuolelta nousseesta aloitteesta.

    Ilmiön oireita nähtiin jo ennen nettiaikaa, kun suora toiminta levisi luonnonsuojelun yhteydessä. Hattuvaara-liike onnistui 1980-luvulla vastustamaan Ilomantsissa vesakkoruiskutuksia niin, että ne kiellettiin kokonaan.

    Viime vuosina puolueiden ulkopuolinen aktivismi on näkynyt muun muassa globalisaatio- ja eläinoikeusliikkeen tempauksina sekä kampanjoina vastuullisen kuluttamisen puolesta.

    Politiikan henkilökohtaistuminen näkyy kyselyissä. Vuonna 1975 vain yksi prosentti suomalaisista ilmoitti osallistuneensa boikottiin tai maksu- ja ostolakkoon. Vuonna 2007 näin ilmoitti tehneensä jo lähes viidesosa kansalaisista.

    – Nyt tullaan ulos kuluttajina tavalla, jossa pyritään tekemään yhteiskunnallisia kannanottoja. Se on lisääntynyt ja lisääntyy varmasti jatkossakin, Paloheimo sanoo.

    Voimattomuuden tunne yllättävää

    Luottamus poliitikkoihin on vähentynyt ja kyynisyys lisääntynyt läntisissä demokratioissa 1980-luvulta saakka.

    – Suomi on omaa luokkaansa siinä, että äänestysaktiivisuus on laskenut enemmän kuin useimmissa muissa Länsi-Euroopan maissa. Mutta eihän me missään pohjalla olla, koska Sveitsissä vain alle puolet osallistuu liittopäivävaaleissa, Paloheimo huomauttaa.

    Suomi poikkeaa huomattavasti naapuristaan Ruotsista, jossa yli 80 prosenttia käytti äänioikeuttaan juuri käydyissä valtiopäivävaaleissa. Suomessa luku oli 67 prosenttia viime eduskuntavaaleissa.

    Suomi poikkeaa muista Pohjoismaista erityisellä tavalla, johon tutkijat eivät ole löytäneet vastausta:

    – Mistä johtuu suomalaisten muihin Pohjoismaiden kansalaisiin verrattuna voimattomuuden tunne politiikassa, sellainen käsitys että asioihin ei voida vaikuttaa, Paloheimo hämmästelee.

    Suomi on erilainen maa kuin Ruotsi, Norja ja Tanska, joissa kansalaisten luottamus omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa on selvästi parempi.

    Hyvän hallitsijan ja konsensuksen perinne

    Professori Heikki Paloheimo

    Professori Heikki Paloheimo

    Voimattomuuden tunteen syitä voi etsiä historiasta. Paloheimo ottaa vauhtia autonomian ajalta, jolloin ihanteena pidettiin kansalaisen ja hyvän hallitsijan, hyvän tsaarin suhdetta.

    – Kansalaiset arvostivat hyvää tsaaria kaikenlaisten virkamiesheittiöiden yläpuolelle. Se oli vahva kulttuuriperinne Suomessa pitkin 1800-lukua.

    Suomi kulki eri tahtiin kuin useimmat Länsi-Euroopan maat, joissa puoluevetoinen demokratia alkoi kehittyä aiemmin 1800-luvulla kuin Suomessa. Muualla äänioikeus avartui pitkin 1800-lukua. Suomessa se tuli kertarytinällä 1907.

    Toisen maailmansodan jälkeen Paasikivi jyrisi, etteivät edes kansanedustajat ymmärrä ulkopolitiikkaa.

    – Se synnytti ilmapiirin, jossa korostettiin, että vain pieni valikoitu joukko pystyy hoitamaan asiat fiksusti. Muut katsokoot katsomosta.

    1960-luvulla tuli tulopoliittinen konsensuspolitiikka. Sekä ulko- että sisäpolitiikkaan syntyi asetelma, jossa edellytettiin kansallisia ratkaisuja, joista kansa oli aika etäällä.

    Paloheimo hämmästelee, että Suomessa puhutaan vieläkin virallisesta ulkopolitiikasta siten, että siitä poikkeavia näkemyksiä pidetään häiriökäyttäytymisenä.

    – Tässä suomalainen politiikka on erilaista kuin vaikkapa brittiläinen politiikka, jossa puolueilla on toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Se on demokratiaa. Meillä on siitä erilainen käsitys.

    Suomessa ajatellaan, että pitää synnyttää kansallinen yksimielisyys, josta poikkeaminen on veneenkeikutusta.

    – Se on ilmapiiritekijä, joka jättää kansan taustalle. Syntyy ajattelutapa, että täytyy olla jotakin erityistä valoa niillä, jotka tietää miten päätöksiä kuuluu tehdä. Se on poliitikkovallan ja asiantuntijavallan yhdistelmä.

    Keskustan menestys uskomaton ilmiö

    Keskustapuolueen menestys on suomalaisen puoluejärjestelmän erikoisuus, jota professori Heikki Paloheimo pitää kansainvälisten vertailujen kannalta uskomattomana ilmiönä.

    Muualla agraaripuolueet ovat kuihtuneet pienpuolueiksi. Suomessa keskusta on muuttunut maaseudun yleispuolueeksi.

    Puolueella on nyt Paloheimon mukaan kohtalon hetket käsillä, kun maaseudun autioituminen etenee. Sen on pakko saada lisäkannatusta etelän taajamista, jos se aikoo säilyttää asemansa yhtenä Suomen suurimmista puolueista.

    – Se konsti, että muututaan maaseudun yleispuolueeksi, on jo käytetty. Sieltä on kaikki koottu mitä koottavissa on. En pidä ollenkaan varmana, että keskusta pystyy sellaiseen uusiutumiseen, jossa se saa selvästi lisää kannatusta etelästä, koska puolue on tavattoman jakautunut sisäisesti tässä kysymyksessä.

    Arvoliberaalit haluavat viedä puolueen kaupunkeihin, mutta Itä- ja Pohjois-Suomen konservatiivit vetävät toiseen suuntaan.

    – Keskusta joutuu toimimaan sillä tavalla, että se ei suututa Pohjanmaan lestadiolaisia ja muita maaseudun arvokonservatiivisia kannattajiaan. Jos haluaa pitää Pohjanmaan lestadiolaiset, niin sitten on vaikea saada Helsingistä runsaasti lisää kannatusta, Paloheimo arvioi.

    Vasemmiston näkymät heikot

    Puolueosallistumisen pitkän linjan valossa ei sosiaalidemokraattien tulevaisuus näytä valoisalta. Sosialistisen internationaalin jäsenpuolueiden kannatus on laskenut Euroopassa 1970-luvulta saakka. Kehityksen luonnollinen pohja on se, että työväestön osuus ammatissa toimivasta väestöstä on laskenut. Vasemmiston kasvupohja ehtyy, ja toimihenkilöammattien osuus kasvaa. Se suosii konservatiivipuolueita.

    – Tämän päivän proletariaatti ei ole teollisuustyöväestö vaan vähän tai kohtuullisesti koulutetut, pätkätöitä tekevät naiset, jotka tekevät työtä surkeilla palkoilla. Meillä on menossa kehitys, jossa hyväosaisten ja huono-osaisten välinen poliittinen kuilu kasvaa sillä tavalla, että huono-osaiset jäävät syrjään, Paloheimo sanoo.

    Tyytymättömyys vasemmistopuolueisiin, erityisesti sosiaalidemokraatteihin, näkyy siten, että vähän koulutetut, teollisissa ammateissa toimivat ihmiset antavat tukensa maahanmuuttovastaisille tai populistisille oikeistopuolueille.

    – Vasemmistopuolueet ovat hukanneet mahdollisuutensa hoitaa kansainvälistymiskehityksen sillä tavalla, että se ei lisäisi epävarmuutta niiden peruskannattajakunnassa.

    Paloheimo sanoo, että kysymys on isoista pohjavirroista, ei vain siitä, että Timo Soini saa kellokkaana kannatusta. Samanlainen pohjavire kulkee Ruotsissa, Itävallassa ja Ranskassa.

    Paloheimo uskoo, että Suomessa perussuomalaiset kesytetään ottamalla heidät hallitukseen samoin kuin tehtiin aikanaan kommunisteille ja Smp:lle.

    – Vaikka suomalainen yhteiskunta on elitistinen poliittinen järjestelmä muihin Pohjoismaihin verrattuna, niin meillä on sellainen konsensuspolitiikka, että kriitikot hiljennetään ottamalla heidät mukaan.

    1970-luvun uusvasemmiston kellokkaat kesytettiin, kun heidät vedettiin jopa alle 30-vuotiaina ministereiksi Sorsan nappulaliigaan. Samaan aikaan Saksassa uusvasemmiston torjuminen johti maanalaiseen toimintaan ja väkivaltaisiin terrori-iskuihin.

    – Soini pystyy kyllä yhden vaalikauden olemaan ministerinä, mutta kyllä siinä puolueen kannatus puolittuu, sillä se perustuu paljolti puheenjohtajan valovoimaisuuteen. Kannattajilla on niin kovat odotukset, Paloheimo arvioi.

    TEKSTI HEIKKI LAURINOLLI
    KUVA JA KUVITUS TEEMU LAUNIS