Tampereen yliopiston historian kummisetiä ovat Tampereen kaupunki ja Suomen valtio. Helsingistä Tampereelle vuonna 1960 siirtynyt Yhteiskunnallinen Korkeakoulu nojasi Tampereen kaupungin tukeen vuoteen 1974, jolloin yliopisto siirtyi valtion huostaan. – Silloin sanottiin, että siirrytään köyhyydestä orjuuteen. Nyt taidetaan taas siirtyä orjuudesta köyhyyteen, Matti Parjanen epäilee, kun Tampereen yliopisto muuttui tämän vuoden alusta julkisoikeudelliseksi laitokseksi.

Kaiken nähnyt Tampereen yliopiston emeritus Matti Parjanen ei usko organisaatiouudistuksiin. Niiden avulla ei synny kaivattua yhteisöllisyyttä. – Ei pelkällä nimenmuutoksella paljoa saa aikaan. En jaksa uskoa siihen, sanoo Parjanen ja viittaa yliopiston perustamaan kauppakorkeakouluun, jonka kuviteltiin tuovan yliopistoa lähemmäksi yrityselämää.

– Ei kai tämä tarkoita sitä, että nyt aletaan kerätä yliopistolle rahaa Amerikan malliin, kysyttiin usein Matti Parjaselta, joka toi yliopistollisen alumnitoiminnan Suomeen ja Tampereella vuonna 1987. Parjanen vastasi aina, että rahankeruuseen ei missään tapauksessa ryhdytä. Niin elettiin yli 20 vuotta, kunnes viime vuonna alumnipostin mukana lähti rehtorin ja kanslerin allekirjoittama rahanpyyntökirje. Uuden yliopistolain myötä [...]

Kuuntelin, kun siskonpoika reflektoi päiväkodin joulujuhlaa. Hän sanoi: ”Kyllä mä kaiken siitä juhlasta tajusin, joulupukin ja Jeesuksenki, mut sitä mä en tiiä, et mitä on ompikuuset, joiden oksille namusia ripustettu” Meillä kullakin on omat ompikuusemme: asiat, joita emme tajua. Minulle niitä ovat tietyt raha-asiat.

Tampereen yliopisto rakentaa oman johtamiskorkeakoulun sen jälkeen, kun teknillinen yliopisto TTY luopui yhteisestä hankkeesta sen omien professorien vastustuksen vuoksi.
– Eteenpäin pitää mennä. Kun ovi sulkeutuu, niin yleensä vähintäänkin ikkuna avautuu. Ei me jäädä tätä nyt suremaan. Asiat pitää viedä eteenpäin, vakuuttaa Tampereen yliopiston rehtori Kaija Holli.

Kun Tampereen kesäyliopisto 1950-luvun puolivälissä syntyi pohjustamaan korkeakoulun saantia kaupunkiin, se miellettiin alkuvaiheissaan valtiotieteellisen tiedekunnan kesäkouluksi. Tiedekunnan dekaani Matti Leppo oli myös kesäyliopiston dekaani, ja suurin osa opettajista oli tuttuja tiedekunnan opettajia. Myös useat opettajat olivat olleet aluksi tai samanaikaisesti sekä YK:n että valtsikan opettajia. Ainakin Yrjö Ruutu, Heikki Varis ja Jussi Teljo. Niinpä me [...]

Entäs sitten ne maamme kansalaiset, jotka uskovat tai uskottelevat olevansa ”perussuomalaisia”? Sana tuo helposti mieleen kuvan kotoisista, konkreettisista ja aidoista ihmisistä, suomalaisten reilusta ja eheästä perusjoukosta. Mutta lähtekääpä kurillanne sitten ihmisten pariin katsomaan, mistä tuo kansan yhtenäinen ydin mahtaisi löytyä.

Hissifirma Kone Oy:n kansainväliseksi yhtiöksi nostanut Pekka Herlin (1932–2003) oli ristiriitainen ja omituinen mies. John Simon kertoo tämän eriskummallisen persoonan elämästä kirjassa Koneen ruhtinas (Otava 2009).

Yliopistopaikkakunnat selviävät Suomessa muita paremmin, mutta mikään automaattinen kehityksen veturi yliopisto ei ole. Yliopiston vaikutusta lähiympäristöönsä ei voi yksiselitteisesti edes mitata.

– Jos Tampereella ei olisi yliopistoa, me olisimme kuin Pori, väittää Tampereen yliopiston aluetieteen professori Markku Sotarauta.

Professori Elisa Juholin on päivittänyt toiseen kertaan alun perin 2000-luvun alussa julkaistua Communicare – Viestintä strategiasta käytäntöön -teosta.