Uusi yliopisto alkaa muodostua. Antti Salminen, Juha Suoranta ja Tere Vadén näyttävät, miten Tampereen yliopiston kirjainlyhenteen voi esittää inhimillisin käsimerkein.

Joukko tamperelaisia tutkijoita on perustanut avoimen tutkimusrahaston, joka rahoittaa ajankohtaistutkimusta yhteiskunnallisista kysymyksistä. Varat kerätään lahjoituksina ja rahat jaetaan demokraattisen päätöksenteon kautta.

– Tämä on ruohonjuuritason vertaisrahasto, joka pystyy reagoimaan nopeasti ajassa liikkuviin tutkimisen arvoisiin kysymyksiin. Tämmöistä ei tietääkseni ole ennen Suomessa kokeiltu, sanoo tutkija Antti Salminen, joka käynnisti rahaston yhdessä professori Juha Suorannan ja tutkija Tere Vadénin kanssa.

Tampereella syntynyt konsepti voi laajentua muillekin yliopistopaikkakunnille. Rahoitusmalli kypsyi keskusteluista, joita käytiin viime keväänä yliopistolakia vastustaneen kansalaisliikkeen piirissä. Tekijät eivät silti pidä rahastoa protestina, enemmänkin kannanottona.

– Tavoitteena on purkaa byrokratian rattaita, lisätä suoraa demokratiaa ja horjuttaa läpinäkymätöntä asiantuntijavaltaa. Ja kysyä käytännössä, mihin näitä kaikkia saamarin shokkiklustereita tarvitaan, jos nämä touhut voidaan hoitaa vertaisesti ja keskenämme, Salminen sanoo.

Lahjoitusvarat jaetaan vaaleilla

Tutkimusrahasto kerää lahjoitusrahaa jaettavaksi Tampereen yliopistossa tehtävään tutkimukseen. Henkilökunnan jäsenet voivat sitoutua lahjoittamaan prosentin kuukausipalkastaan rahastolle. He saavat vastavuoroisesti valita rahoitettavat hankkeet suorilla äänestyksillä tai edustuksellisesti valitsemalla asiantuntijaraadin päättämään rahanjaosta.

Tutkimusrahoitusta anotaan tutkimussuunnitelmilla, jotka tulevat avoimesti nähtäville verkossa. Hakemukset ovat esillä nimettöminä kuten vertaisarvioinnissa yleensäkin.

Ensimmäiset tutkimusrahat voidaan jakaa ehkä ensi talvikaudella. Ensin kerätään sponsorirahaa, jotta rahasto saadaan pystyyn opiskelijavetoisena hankkeena Tampereen yliopistojen yhteisen Demola-keskuksen kautta. Käynnistäminen vaatii tuhannen euron pääoman.

Ainutlaatuinen rahoitusmalli

Juha Suoranta kertoo, että idea rahastolle poimittiin Tere Vadénin päästä, joka tutkijaystävän mukaan tuottaa “jotain hyvin randomilla tavalla”.

Vadén arvelee, että aivan samanlaista mallia ei muualla ole, mutta erilaisia ideoita löytyy. Yksi niistä on Meksikossa toteutettu taiteilijarahasto.

Suoranta keksii esikuviksi Suomessakin tutut osuuskunnat, joita on käytetty muun muassa maataloudessa.

– Periaate on sama, että jokainen tuo siihen oman panoksensa, mutta yhteinen on paljon enemmän kuin yksin saisi koskaan aikaan.

– Tässä tavoitellaan ei-korporatiivista toimintatapaa. Ei raskaita tutkimussuunnitelma- ja arviointiapparaatteja. Ei huippututkimusta siinä mielessä kuin siitä puhutaan strategioissa, Suoranta tähdentää.

Tieteen nykyisiä rahoitusmalleja tutkijat pitävät raskaina koneistoina, jotka palvelevat meritoitumista, eivät tutkimuskysymysten maailmaa.

Suomen Akatemian ja EU:n tutkimushaut ovat paisuneet niin massiiviksi, että tutkijat puhuvat hakutieteestä jo omana tieteenalanaan.

Ei lääkkeitä eikä hiukkaskiihdyttimiä

Rahasto voi tukea parin kuukauden pituisia tutkimuksia, joista voi syntyä pamfletti ja yhteiskunnallista keskustelua. Tutkimus voi toimia myös siemenenä jatkotutkimuksille. Avainsanoja ovat ketteryys ja keveys. Lääketutkimus ja hiukkaskiihdyttimen suunnittelu eivät sovi tähän rahoitusmalliin.

Tutkimusesimerkkinä voi olla arvio siitä, miten mielipidetutkimuksia tehdään ja miten niistä uutisoidaan. Vadén ehdottaa, että joku voisi mennä katsomaan Saksan vallattuja yliopistoja, joista suomalainen julkisuus vaikenee täysin. Euroopassa saattaa olla jopa sata opiskelijoiden ja opettajien valtaamaa yliopistoa, joista ei paljon Suomessa tiedetä.

Suoranta ehdottaa tutkimusaiheeksi suomalaisia vastaanottokeskuksia ja niiden asukkaiden tunnelmia.

Prosentti tuloista, 10 henkilökunnasta

Rahaston taloudellinen tavoitelaskelma on yksinkertainen:

– Yksi prosentti tuloista ja 10 prosenttia henkilökunnasta muodostaa sata prosenttia rahoituspääomasta, Salminen kiteyttää.

Jos keskimääräinen kuukausilahjoitus on 20 euroa ja mukana on 250 rahoittajaa, tulee rahaa jaettavaksi 15 000 neljännesvuosittain. Se tarkoittaa kahta tai kolmea 2-3 kuukauden rahoitusta, eli vuodessa kymmenkuntaa rahoitettavaa hanketta.

– 20 euroa on maltillinen. Proffaliitto vie tililtäni noin 50, vähän vajaa 60 euroa kuussa. Voisin hyvin erota proffaliitosta, koska sillä ei ole mitään lisäarvoa. Paitsi tietysti solidaarisuus, mutta voisin olla solidaarinen tällä tavalla, Suoranta sanoo.

Teksti Heikki Laurinolli

Kuva Hannele Salmi

rohkeanreunaan.wordpress.com