Teatteri tukee yhteiskuntaa
Sorin sirkuksen joulushow tarjoaa katsojille värikkään elämyksen. Sirkus voi kuitenkin olla myös yhdessä tekemistä ja terapiaa. Tutkivan teatterityön keskuksen hankkeessa Sorin sirkuksen ammattilaiset opettavat muun muassa taikuutta ja tasapainoa erityistä tukea tarvitseville ja syrjäytymisvaarassa oleville lapsille.
– Meidän käsitys teatterista on vähän laajempi kuin se, että teatteri on teatteria. Meille teatteri on yhteiskunnan osa, osa hyvinvointipalveluja, toteaa Tutkivan teatterityön keskuksen johtaja Mika Lehtinen.
Tutkivan teatterityön keskus on Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksen (Näty) asiantuntija- ja erityisyksikkö, jonka toiminta käynnistyi 2007 vuoden lopussa. Lehtisen mielestä keskuksen on hyvä toimia nimenomaan Tampereen monialaisessa yliopistossa, koska silloin teatteri voidaan nähdä laajemmin. Keskus tekee yhteistyötä muun muassa tiedotusopin laitoksen sekä tietojenkäsittelytieteiden laitoksen Tauchi-yksikön kanssa.
– Jos tämä meidän yksikkö toimisi isossa taidekoulussa, niin en tiedä saisinko toimijana sieltä musiikista tai kuvataiteesta sen enempää kontaktipintaa kun mä saan monialaisesta yliopistosta, ja se on se lähtökohta minulle mieluummin. En hae ideoita vain taiteen sisältä vaan mieluummin sitä ympäröivästä maailmasta.
Ajatusta yhdestä suuresta taideyliopistosta on väläytelty aika ajoin. Vuonna 2008 näyttelijäntyön laitosta oltiin siirtämässä Helsinkiin silloisen opetusministerin Sari Sarkomaan johdolla.
Lehtisen mielestä Tampereen yliopiston teatterin ja draaman tutkimus sekä näyttelijäntyön laitos tarjoavat vastavoiman Helsingin teatterialan koulutukselle. Tampereen yliopistosta valmistuneille näyttelijöille on riittänyt hyvin töitä, ja tutkimusten mukaan Nätyn opiskelijat työllistyvät usein maakuntateattereihin.
– Maakuntateatterit on hirvittävän iloisia, että he saavat koulutettuja nuoria näyttelijöitä. Sitä kautta koko Nätyn ja tamperelaisen teatterikoulutuksen asia on itse asiassa koko maan asia eikä vain Tampereen asia.
Tutkimusta käytännön kautta
Tutkivan teatterityön keskuksen laajasta teatterikäsityksestä kertovat keskuksen erilaiset hankkeet, joissa hyödynnetään teatteria monilla eri elämänalueilla.
– Meidän hankkeet tulee sellaisesta tarpeesta ja ajattelusta, jota me on yritetty, ei pelkästään luoda, vaan myös nähdä tässä yhteiskunnassa.
– Teatteri on meidän mielestä vielä alikäytetty resurssi siinä mielessä, että sillä on olemassa muitakin ulottuvuuksia kuin että teatteri taidemuotona järjestää esityksiä, myy lippuja ja katsoja kuluttaa niitä ja sitten poistuu paikalta.
Esimerkiksi Sosiaalinen sirkus -hankkeessa järjestetään sirkusopetusta syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille. Myös yleisötyöhön perehtyvässä Ylös-hankkeessa järjestetään toimintaa erityisryhmille ja kaikenlaisille ihmisryhmille lapsista vanhuksiin.
– Tämä meidän tutkimus keskittyy enemmän käytännön kautta toteuttamiseen, jotta voimme tehdä havaintoja. Meillä on tarkastelun alla sellaisia asioita, joita ei voi paperilla tai laboratoriossa tutkia, ne on tehtävä ja katsottava ne havainnot, mitä siitä syntyy. Sitten arvioidaan, mihin uusi käytäntö tai malli johtaa tulevaisuudessa.
Siksi keskuksen nimessäkin korostuu nimenomaan teatterityö.
Entä jos?
– Minulle ajatus teatterista on se, että teatterissa kysytään aina entä jos. Se ruokkii sitä ajatusta, että mitä siellä lavalla voisi olla, mitä siellä voisi tapahtua. Mitä ne ihmiset on, jotka kohtaa, mikä se tilanne on? Tällä ajattelulla voidaan laajemminkin miettiä vaikka, että entä jos sirkus olisikin jotain muuta.
Sosiaalinen sirkus -hankkeessa esimerkiksi yksinhuoltajaperhe voi tulla yhdessä opettelemaan sirkusta.
– Jos se perhe käy vaikka tiistaisin ja perjantaisin yhdessä tekemässä sirkusta, niin mitähän ne tekee kotona sen väliajan? Todennäköisesti ne leikkii ja harjoittelee sitä. Todennäköisesti se johtaa siihen, että perhe oppii leikkimään, olemaan yhdessä uudella tavalla ja muuta, niin silloinhan se on täyttänyt jonkin muunkin tarkoituksen kuin sen puhtaan sirkustarkoituksen. Se ei poista sitä, että siellä harjoitellaan sirkustaitoja ja opetellaan jotain, mutta se sirkus tuo jonkin uuden ulottuvuuden yhteiskuntaan.
Kansainvälistä teatterimallia Suomeen
Kansainvälistyminen on ollut tärkeä alue keskuksen toiminnassa erityisesti Prospero-hankkeen myötä. Prospero on eurooppalainen teatterihanke, jossa on mukana teattereita useista eri maista, muun muassa Ranskasta ja Italiasta.
Lehtinen näkee kulttuurin kansainvälistymisen yhteistyönä, verkostoina ja vaihdantana.
– Ei se ole sitä, että mä teen täältä jonkun nerokkaan tuotteen ja kaupallistan sen ja myyn, se ei ole ainakaan minun näkemys kansainvälistymisestä. Suomessa on olemassa kulttuurivientiä ja muuta, että Suomen kulttuuri kansainvälistyisi. Prospero edustaa sitä, että rakennetaan verkostoja, vieraillaan ja tehdään yhdessä töitä. Se avaa uusia mahdollisuuksia, tuo uusia ystäviä ja tutustuttaa meidät uusiin toimintatapoihin.
Lehtisen mukaan Suomessa tuotetaan teatteria täysin eri lailla kuin muualla Euroopassa. Muissa maissa tehdään enemmän yhteistyötä ja siten myös suurempia tuotantoja.
– Eurooppalaisessa mallissa kuluja jaetaan, tuotantoja aikataulutetaan ja neuvotellaan yhteistyösopimuksia, se mahdollistaa isoja yhteistuotantoja. Meidän teatterimallissa usein yksi teatteri tekee yhtä juttua ja that´s it.
Lehtinen toivookin, että Prosperon kautta eurooppalaiset tavat yleistyisivät Suomessakin.
Kasvava keskus
Tutkivan teatterityön keskuksen toiminta on kasvanut kahden vuoden aikana paljon.
– Kahdessa vuodessa ollaan rakennettu miltei kahden miljoonan budjetti, 1,6 miljoonaa ja rapiat päälle, ja me aloitettiin kolmella ihmisellä. Nyt meitä on noin viisitoista. Aikana jolloin maata jyllää lama tai ainakin taantuma, niin voisi tästä sanoa, että tämä on kasvava ala.
Keskuksen rahoituksesta 74 prosenttia tulee muualta kuin Tampereen yliopistolta.
– Uuden yliopistoajattelun myötä toivotaan, että kontaktipintoja on sekä yritysmaailmaan että muihin rahoituslähteisiin. Me on toteutettu sitä politiikkaa jo muutama vuosi etukäteen.
Teksti Silja Hjerppe
Kuva Touko Hujanen
