– Meidän käsitys teatterista on vähän laajempi kuin se, että teatteri on teatteria. Meille teatteri on yhteiskunnan osa, osa hyvinvointipalveluja, toteaa Tutkivan teatterityön keskuksen johtaja Mika Lehtinen.

Tutkivan teatterityön keskus on Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksen (Näty) asiantuntija- ja erityisyksikkö, jonka toiminta käynnistyi 2007 vuoden lopussa. Lehtisen mielestä keskuksen on hyvä toimia nimenomaan Tampereen monialaisessa yliopistossa, koska silloin teatteri voidaan nähdä laajemmin. Keskus tekee yhteistyötä muun muassa tiedotusopin laitoksen sekä tietojenkäsittelytieteiden laitoksen Tauchi-yksikön kanssa.

Tampereen yliopiston Tutkivan teatterityön keskuksen Ylös-hankkeessa pyritään tuomaan esiin yleisötyön ja soveltavan teatterin mahdollisuuksia. Soveltavassa teatterissa pohditaan, mitä kaikkea teatterin keinoin voi tehdä, esitysten lisäksi. Teatteria voi käyttää esimerkiksi keskustelun, ajattelun ja yhdessä tekemisen välineenä.

Paljon käytetty yleisötyön muoto on koululaisten kulissikierrokset ja tutustumisvierailut teattereihin. Ylös-hankkeessa pyritään kuitenkin löytämään myös muita ryhmiä ja tarjoamaan teatteria sellaisillekin ihmisille, jotka eivät syystä tai toisesta yleensä käy teatterissa.

Kalasataman Verkkokadun pihapiirissä virolainen diplomi-insinööri ja alunperin turkulainen toimitusjohtaja jakavat tamppaustelineen somalialaisen perheen kanssa. Kylätalolla järjestetään asukkaiden vetämiä taitokursseja sekä lasten iltapäivätoimintaa. Elämä Kalasatamassa on rosoista, mutta yhteisöllistä. Kylätalon vuosittaiset sadonkorjuujuhlat keräävät väkeä muualtakin kaupungista, kun asukkaat esittelevät kokkaus- esiintymis- ja käsityötaitojaan.

Tämä on varmaan jostakin iltasatukirjasta? Ei ole. Sitten sen täytyy olla jonkun lukiolaistytön aineesta? Ei ole sieltäkään. No, mistä ihmeestä se on? Se on – Demos Helsingin ja Ajatuspaja e2:n julkaisemasta vuoden 2030 skenaariosta nimeltä Samoilla lauteilla 2030, seuraavassa SL.

Turun yliopiston koulutussosiologien tutkimus Suomen yliopistojen tieteellisen toiminnan tuloksellisuudesta on osoittautunut menetelmiltään epäluotettavaksi.

Panosten ja tulosten epälooginen määrittely johti tutkimuksessa siihen, että Tampereen lääketiede tulkittiin alallaan valtakunnan heikoimmaksi, vaikka se on onnistunut hankimaan jopa 20 kertaa muita enemmän yksityistä tutkimusrahaa. Tämä menestys määriteltiin laskelmassa tappioksi.

Yliopistosta ei tule bisnestä, mutta vahvan johtajuuden se saa. Rehtori Kaija Holli ja hallituksen puheenjohtaja, vuorineuvos Kari Neilimo ovat yhtä mieltä siitä, miten Tampereen yliopisto kulkee kohti uuden yliopistolain aikaa.

– Asiantuntijaorganisaatio ei ole tottunut siihen, että sitä johdetaan eivätkä siellä työskentelevät ole halunneet tulla johdetuiksi. Tämän vuoden aikana on käynyt ilmi, että kyllä täällä meidän yliopistossa kaivataan vahvaa johtajuutta, Holli sanoo.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana suomalaisia yliopistoja on uudistettu kohisten. Kesällä voimaan astunut yliopistolaki on käytännössä tarkoittanut aikamoista muutostöiden savottaa ennen kaikkea yliopistojen yleishallinnossa, taloushallinnossa ja yliopistojen sisäisissä säännöstöissä. Talouden näkökulmasta emme ole enää ensi vuoden alusta valtion virasto, pikemminkin taloudenpidon tulee vastata yksityisen yrityksen toimintaa. Myös henkilöstön asema muuttuu, siirrymme valtion virkamiehistä työsopimussuhteisiin, tämä taas merkitsee monien oikeuksien ja velvollisuuksien muutoksia. Sen sijaan itse tutkimukseen ja opetukseen taikka opiskelijoiden asemaan yliopiston juridisen aseman muutoksella ei ole juurikaan vaikutuksia.

Tampereen punaiseksi väitetty yliopisto syntyi asevelihengen tuloksena, kun kokoomuslainen Yrjö Silo (1917–1982) rintamakavereineen taisteli Yhteiskunnallisen Korkeakoulun Tampereelle.

– Asevelipoliitikot antoivat merkittävän panoksen sille, että yliopisto tänne saatiin, sanoo Elina Martikainen, jonka Suomen historian lisensiaatintyö Yrjö Silosta ja aseveljeyden hengestä tarkastettiin marraskuussa.

Alumni järjesti taas ”akateemisen ja poliittisen matkan”, nyt Prahaan. Alumnimme Hannu Kyröläinen, Prahan suurlähettiläs, oli organisoinut komeassa residenssissään vastaanoton, johon pyynnöstämme oli kutsuttu myös kaksi tunnettua prahalaista suomalaista, radiotoimittaja Lieko Zahovalova ja Suomen jääkiekkomaajoukkueen valmentaja Gustav Bubnik.

Suomen kielen ulkomaanlehtorit eivät ole koskaan voineet ylpeillä opiskelijamäärillä ja nopeasti valmistuneiden suurilla luvuilla. Kuitenkin yllättävän moni minunkin entisistä opiskelijoistani lähti jatko-opintojen ohdakkeiselle tielle ja professoreiksikin päätyneitä on joukossa jokunen. Unohtumattomimpia ovat silti olleet ”epätyypilliset” opiskelijat.

Uppsalassa luennoilleni tuli 1980-luvun alussa sivistynyt herrasmies, romanisti, joka kertoi juuri päässeensä eläkkeelle, ja nyt piti virvoittaa ruostunut suomi eloon ja oppia kaikkea mahdollista Suomen kirjallisuudesta ja kulttuurista. Tulija oli dosentti Erik Rankka, joka kävikin sitten kaikki suomen kielen kurssit.

Kansanedustajien blogeissa vuorovaikutus on jäänyt sivurooliin. Blogit ovat poliitikoille lähinnä kanavia, joissa tuodaan esiin omia mielipiteitä. Kansalaisten mielipiteitä blogeissa harvoin kysellään.

Heli Sillanmikko tutki tiedotusopin gradussaan kansanedustajien blogikirjoituksia kolmen viikon ajanjaksolla vuoden 2007 marraskuussa. Tuolloin kansanedustajilla oli yhteensä 87 blogia.