Kohteliaisuus koetuksella

Opettaja voi tavoittaa opiskelijoiden lattialle suuntautuneet katseet esimerkiksi istumalla itse lattialla. Kate Moore haluaa saada opiskelijat osallistumaan opetukseen, mutta on huomannut, että Suomessa sen eteen saa tehdä paljon töitä.

Opettaja voi tavoittaa opiskelijoiden lattialle suuntautuneet katseet esimerkiksi istumalla itse lattialla. Kate Moore haluaa saada opiskelijat osallistumaan opetukseen, mutta on huomannut, että Suomessa sen eteen saa tehdä paljon töitä.

Kun englannin kääntämisen lehtori Kate Moore muutti New Yorkista Suomeen, hän hämmästyi yliopiston luokkahuoneiden hiljaisuutta ja opiskelijoiden pälyileviä katseita. Hän halusi saada opiskelijat osallistumaan, mutta huomasi, että Suomessa sen eteen saa tehdä paljon töitä.

Mooren mielestä suomalaisissa lukioissa tehdään paljon hyvin, koska suomalaisten englannin kielen taito on niin sujuvaa. Opettajakeskeinen tapa opettaa ei kuitenkaan välttämättä auta oppimaan. Lisäksi olisi hyvä opettaa vieraita kieliä ja kulttuureja myös elämää, ei pelkästään ylioppilaskokeita varten.

Vieraan kielen osaamisen lisäksi Mooren mielestä olisi tärkeää olla selvillä myös vieraan kulttuurin kohteliaisuusstrategioista. Esimerkiksi Suomen ja englanninkielisten kulttuurien kohteliaisuusstrategiat ovat hyvin erilaiset. Jos ei molempien kulttuurien tapoja tunne, voi väärinkäsityksiä tulla helposti.

Suomalaisten sujuva englannin kielen taito voi hämätä luulemaan, että myös englanninkielisten maiden kohteliaisuusstrategiat olisivat suomalaisilla hallussa.

– Strategiat ovat ristiriitaisia ja väärintulkinta tulee helposti, kun joku osaa englantia niin hyvin kuin Suomessa osataan, sanoo Moore.

Väärinkäsitykset ovat tuttuja Moorellekin, joka hämmästyi ennen kaikkea suomalaisten opiskelijoiden maiskuttavaa tat-ääntä. Maiskutuksesta Moore päätteli, että opiskelijat olivat pahoillaan, kun hän ei antanut ollenkaan kotitehtäviä. Myöhemmin hän oppi ymmärtämään, että tat voi johtua myös iloisesta yllätyksestä. Samanlainen ääntely englannin kielessä ei voisi tarkoittaa mitään positiivista.


Mukautumista Suomeen

Moore ei ajattele, että suomalaiset eivät olisi kohteliaita. Täällä on kohteliasta antaa ihmisille tilaa ja olla joskus hiljaakin. Myös muualta Suomeen tulevien on hyvä omaksua suomalaisten kohteliaisuustavat.

– Kun tulin tänne, sanoin anteeksi liian usein. Mulle sanottiin, että älä sano koko ajan anteeksi. Sano oho, se on ihan ok.

Moore suhtautuu kriittisesti myös omaan tapaansa tehdä tulkintoja suomalaisista.

– Länsi-Suomessa eräs kaveri puhui todella hitaasti. Aluksi ajattelin, että jotain on vialla, mutta se olikin vain tapa puhua. Ei pitäisi ajatella, että joku on hidas tai tyhmä, silloin on jumiutunut omiin käsityksiinsä.

Kulttuurien erilaisuudesta huolimatta Moore viihtyy Suomessa hyvin. Edes synkkä syksy ja talvi eivät häntä haittaa.

– Minulla on tosi hauskaa opiskelijoiden kanssa. Olen ollut töissä muuallakin, mutta viihdyn täällä.

Moore kehuu myös oman oppiaineensa yhteishenkeä Tampereen yliopistossa. Vaikka Moore asuu Helsingissä, hän käy mielellään Tampereella töissä.


Kirosanat ovat osa kulttuuria

Tällä hetkellä Moore työstää yhdessä kollegansa Tiina Tuomisen kanssa kiellettyjen sanojen englanti–suomi-sanakirjaa. Perinteisten kirosanojen lisäksi kirjaan tulee myös huume-, seksi- ja rasismisanastoa.

Erilaisten alamaailmojen sanaston kerääminen sanakirjaan on tärkeä apu muun muassa poliisien ja kääntäjien työlle. Kaikkiin sanoihin ei törmää tavallisissa ympyröissä tai internetissä.

Myös kirosanat ja tabut ovat kulttuurisidonnaisia. Mikä on tabu toisessa kulttuurissa, ei välttämättä ole sitä toisessa. Eri kielissä kirosanoja tulee eri alueilta, vaikka alapääsanasto onkin useissa kielissä melko kattavaa.

Mooren mielestä joidenkin kiellettyjen sanojen opettaminen myös koulussa voisi olla paikallaan. Moore kertoo, kuinka hän kaatui rullaluistimilla Helsingissä ja satutti ranteensa. Lääkärissä hän halusi puhua suomea ja hänen oli tarkoitus kysyä, voisiko ranteessa olla kysta. Hän päätyi kuitenkin kysymään: ”Onko mahdollista, että siinä on kusta?”.

– Kysta, kuka sellaisen sanan tietää? Eikä kukaan ollut kertonut minulle, mitä kusta tarkoittaa.

Moore ei arvannut, millaista tabusanojen kokoaminen sanakirjaan olisi. Sen lisäksi, että kirosanojen kanssa työskenteleminen saattaa näkyä omassa kielenkäytössä, voi esimerkiksi huumesanastoon tutustuminen olla aika masentavaa.

– Aluksi ajattelin, että se olisi mukaansatempaavaa ja coolia, enkä tajunnut sitä synkempää puolta.

Hauskaakin on silti ollut. Moore arvelee, että sanakirjaa koskevat työpuhelut esimerkiksi junassa saattavat huvittaa kanssamatkustajia. Mutta toisaalta, suomalaisethan kuitenkin vain katsovat ulos ikkunasta, ikään kuin eivät kuuntelisi.

Teksti Silja Hjerppe
Kuva Touko Hujanen

Lisää Kate Mooren ajatuksia opettamisesta artikkelissa Clueless in the Classroom or Alaston salissa teoksessa Opettajana vieraalla maalla. Toim. Sari Pöyhönen ja Kari Hiltula. Jyväskylän yliopisto, Soveltavan kielentutkimuksen keskus 2006.