Suomalaisyliopistot heikosti resursoituja

    Risto Heiskala

    Risto Heiskala

    ”Jos annatte aikaa, rahaa ja työrauhaa, me annamme huipputiedettä”

    Suomalaisyliopistojen aineelliset resurssit ovat niin vähäiset, etteivät ne yllä tasavertaiseen kilpailuun kansainvälisten huippuyliopistojen kuten Cambridgen, Harvardin ja Stanfordin yliopistojen kanssa. Suomalaiset yliopistot näyttävät kansainvälisessä vertailussa pikemminkin opetusteollisuuden haaralta kuin tutkimusyliopistoilta.

    Näin arvioi Tampereen yliopiston Yhteiskuntatutkimuksen instituutin johtaja,  professori Risto Heiskala puheessaan Suomen tieteen tila ja taso -raportin julkaisutilaisuudessa marraskuussa. Raportin mukaan Suomen tiede on pudonnut viime vuosien aikana OECD:n kärkiryhmästä.

    – Jos te suomalaiset tiedepoliitikot annatte meille suomalaisille oppineille rahaa, aikaa ja työrauhaa, me annamme teille huipputiedettä. Muussa tapauksessa saatte jotakin muuta. Tässä pätee siis periaate, että sitä saa, mitä tilaa, Heiskala sanoi.

    Heiskalan mukaan suomen korkeakoulut tuottivat samoilla resursseilla lähes neljä kertaa enemmän valmistuneita opiskelijoita kuin maailman huippuyliopistot. Opiskelijoita suomalaisissa korkeakoulussa oli 7 kertaa enemmän.

    Heiskala esitti ongelmaan kolme ratkaisumallia: lisäresursointi, sisäänoton karsiminen ja valikoiva panostus huippuihin. Lisäresursseihin hän ei itsekään tuntunut uskovan.


    Opetus tukahduttaa tutkimustoiminnan

    Jatkuvasti paheneva aikapula on yliopistojen ongelma, jonka syiksi Heiskala nimesi yliopistojen massoittumisen ja hallintoähkyn.

    – Kohtuullinen määrä opetusta tukee tutkimusta, mutta jos kohtuuden rajat ylitetään, kuten suomalaisessa massakoulutusyliopistossa säännönmukaisesti käy, opetus tukahduttaa mahdollisuutta varteenotettavaan tutkimustoimintaan, Heiskala muistuttaa.

    Heiskalan arvostelee hallintoähkyä, joka ”syntyy, kun hallinnollisten tietojärjestelmien palveleminen vie oppineiden ajasta yhä suuremman osan”.

    Opetusministeriö vaatii yliopistoja raportoimaan toiminnastaan kielellä, jota hallinto ymmärtää. Heiskala muistuttaa, että akateeminen järjestelmä ei toimi tällä logiikalla, vaan omalla opetuksen ja tutkimuksen logiikallaan.

    Yrityksiltä lainattu uusi julkishallinto vaatii puhumaan taloudellisen osajärjestelmän kieltä. Lopputuloksena syntyy ”jonkinlainen markkinakieltä puhuva DDR”.

    – Katolinen kirkko onnistui aikanaan valjastamaan Euroopan parhaat taiteilijat koristelemaan kirkkoja. On täysin mahdollista, että OPM valjastaa nyt maamme parhaat tutkijat täyttämään kaavakkeita, Heiskala epäilee.


    Jatkuva organisointi kuluttaa työvuosia

    Suomen oppineilta puuttuu työrauhaa ja innovatiivisuuden mahdollistavaa joutilaisuutta. Kovassa kilpailussakin on riskinsä. Uusia palkkamalleja ja tulosohjausjärjestelmiä Heiskala pitää kaksinkertaisina virheinä. Ne perustuvat harhakuvaan siitä, että tutkijat haluavat ensisijaisesti maksimoida palkkansa.

    Akateemisessa maailmassa ei Heiskalan mukaan kamppailla niinkään rahasta vaan oppineen kunniasta, jota mitataan julkaisuilla, tieteellisillä palkinnoilla, kollegoiden ihailulla ja menestyvällä uralla.

    Yliopistoista puuttuu vakaa toimintaympäristö. Aikaa käytetään projektisuunnitelmiin, jotka osoittautuvat vanhentuneiksi jo ennen valmistumistaan. Tilalle Heiskala kaipaa vakautta ja sääntöjä, jotka eivät koko ajan muutu.

    Yliopistoja kehitetään nyt uskossa suurten yksiköiden kautta saatavaan skaalahyötyyn. Heiskala ennakoi tilannetta, että opetusministeriö saa tiedon organisaatioteorian uudesta opista, jonka mukaan innovaatioympäristöillä on optimikoko, jonka ylittäminen laskee niiden kekseliäisyyttä. Silloin alkaa ”ylisuurten” kokonaisuuksia purkaminen ”elinkelpoisiksi”.

    – Näin moni yliopistolainen ehtii uransa aikana sekä fuusioida että uudelleen itsenäistää välittömän toimintaympäristönsä. Näin organisoinnin tuoksinassa kuluu aikaa työvuosi jos toinenkin.

    Heikki Laurinolli