Englannista kaikkien kieli

Tutkija Elina Rannan mielestä englantia äidinkielenään puhuvilla ei ole etulyöntiasemaa kansanvälisessä kommunikaatiossa. Kukin voi puhua englantia omalla aksentillaan ja tulla silti ymmärretyksi.

Tutkija Elina Rannan mielestä englantia äidinkielenään puhuvilla ei ole etulyöntiasemaa kansanvälisessä viestinnässä. Kukin voi puhua englantia omalla aksentillaan ja tulla silti ymmärretyksi.

Englantia puhutaan vieraana kielenä jo enemmän kuin äidinkielenä. Yhtä englannin kielen natiivipuhujaa kohti on maailmassa kolme ei-äidinkielistä puhujaa. Englantia lingua francana tutkinut Elina Ranta onkin sitä mieltä, että englanti kansainvälisenä kielenä kuuluu kaikille sen puhujille, eikä sitä pidä nähdä vain brittienglantina tai Amerikan englantina.

Perinteisesti ajatellaan, että kieli ja kulttuuri kuuluvat yhteen. Kun puhutaan vierasta kieltä, sitä puhutaan kyseisen kielen ja kulttuurin ehdoilla.

– Kansainvälisessä englannissa on paljon sellaista, mikä myllertää tätä perinteistä kielikäsitystä. Kun englanti on kansainvälinen kieli, emme ole englannin kielessä vieraina samalla tavalla kuin puhuessamme muita vieraita kieliä, vaan meillä on lupa olla kansainvälisiä englanninpuhujia. Kansainvälisen puheyhteisön jäseninä myös me ei-äidinkieliset olemme kielen täysivaltaisia käyttäjiä ja kehittäjiä.

Rannan mielestä ei ole ongelma, että englantia puhutaan erilaisilla aksenteilla. Esimerkiksi suomalaisten ei tarvitse tavoitella natiivien tapaa puhua englantia, vaan pyrkiä sujuvaan kommunikointiin. Omaa kielenkäyttöä on pystyttävä varioimaan tilanteen ja toisten puhujien kielitaidon mukaan. Kaikkien keskustelun osapuolten, myös natiivien, täytyy osata mukauttaa kieltään ja tulla toisiaan vastaan.

– Siitä on ihan tutkimustietoa, että turha näppäryys kielessä vain haittaa kommunikaatiota. Jos esimerkiksi käyttää liian idiomaattisia ilmauksia, niin eihän siitä ole mitään hyötyä, jos ei vastapuoli niitä ymmärrä.

Standardista poikkeava ääntäminen tai omalla aksentilla puhuminen eivät välttämättä vaikeuta puheen ymmärtämistä. Esimerkiksi aasialaiset korvaavat th-äänteen usein d:llä, mutta se ei ole relevanttia ymmärtämisen kannalta. Kontekstin perusteella pystyy päättelemään, mistä on kyse.


Äidinkielen vaikutus ei näy kieliopissa

Suomessa on tutkittu kansainvälistä englantia jo kymmenisen vuotta. Tällä hetkellä Ranta tutkii kieliopillisia piirteitä kansainvälisessä englannissa, jota puhutaan akateemisessa ympäristössä. Miljoonan sanan puhekorpus on kerätty englanninkielisistä tilaisuuksista Tampereen yliopistoissa, Helsingin yliopistossa ja Teknillisellä korkeakoululla. Korpusaineiston puhujat edustavat yli 50 eri äidinkieltä, ja puhetilaisuudet ovat esimerkiksi väitöstilaisuuksia, luentoja, seminaareja ja konferensseja.

Rannan tutkimuksen mukaan akateemisilla englannin puhujilla kieliopilliset poikkeavuudet standardienglannista ovat vähäisiä. Poikkeavat piirteet näyttävät kuitenkin olevan samansuuntaisia erikielisillä puhujilla, eikä oman äidinkielen vaikutus juuri näy puhutun englannin kieliopissa.

Ominaista kansainväliselle englannille on myös, että asioita toistetaan ja esitetään useaan kertaan eri sanoin.

– Jos tietää jo etukäteen tilanteen, että puhuu toisille ei-natiiveille, niin sen takia jo valmiiksi muokkaa kieltään, että asia varmasti menee perille. Natiivipuhujat eivät ehkä niin tee, mutta heidät koetaankin usein hankalammiksi puhekumppaneiksi kuin ei-natiivit.


Rohkeutta puheeseen

Ranta kritisoi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen juttua, jossa natiivit englanninpuhujat arvioivat kouluarvosanoin suomalaisten poliitikkojen englannin kielen taitoa.

– Se on ihan epärelevanttia, että mitä natiivipuhujat on siitä mieltä. Olennaisempaa olisi ollut kysyä muiden maiden europarlamentaarikoilta, miten heidän mielestään suomalaiset kommunikoivat englannin kielellä.

Rannan mielestä on vanhanaikaista ajatella, että englanti kansainvälisenä kielenä olisi sama kuin brittienglanti tai Amerikan englanti. Esimerkiksi europarlamentissa englantia äidinkielenään puhuvat ovat vähemmistössä, ja suurimmaksi osaksi englantia puhutaan ei-natiivien kesken.

– Hesarin juttu oli myös siinä mielessä tosi kielteisesti vaikuttava, että siinä lietsottiin tällaista vanhaa asennetta, että jos et puhu täydellistä natiivienglantia, et voi puhua ollenkaan.

Suomalaiset tuntuvat olevan melko kriittisiä kielitaitonsa suhteen. Ranta teki yli sadalle lukion toisluokkalaisille kyselytutkimuksen heidän englannin kielen käytöstään ja taidoistaan. Joka kolmannella kielioppivirheiden pelko haittasi puhumista.

– Suomalaisilla lukiolaisilla on todella hyvä kielitaito, jos vertaa kansainvälisesti. On älytöntä, jos he eivät kuitenkaan uskalla puhua englantia. Koulumaailmastahan se tulee, että virheitä vältetään ja pelätään.

Ranta peräänkuuluttaakin asennekasvatusta kouluihin ja rohkeutta puhua englantia pienistä virheistä välittämättä. Kirjoitetun kielen kanssa on kuitenkin hyvä olla tarkempi.

– Kirjoitetussa kielessä on tietenkin hyvä pyrkiä selkeyteen. Se ei ole aikaan ja paikkaan sijoitettua, ja siinä kirjoittaja ei pääse enää jälkikäteen korjailemaan, jos tulee väärinkäsityksiä.


Englanti ei ole uhka

Rannan mukaan englanti ei ole uhka esimerkiksi suomen kielen kokoisille kielille. Pienempiä kieliä taas uhkaavat useimmiten muut kielet kuin englanti.

– Jos nyt ajattelee vaikka Suomessa saamen kieltä, niin sillehän suomen kieli ja muut ympäröivät kielet ovat uhka, ei englanti.

Arviolta neljäsosa maailman väestöstä pystyy kommunikoimaan englanniksi, joten englanti on jo maailmankieli. Englannin ylivaltaa pelkäävät ovat ehdottaneet maailmankieleksi esimerkiksi esperantoa, koska sitä pidetään neutraalimpana. Ihmisiä on kuitenkin vaikea saada opiskelemaan sellaista kieltä, jota ei jo käytetä laajalti.

– Eihän ihmiset lähde opiskelemaan sellaista, mikä on riskisijoitus. Eihän sitä voi tietää, että opiskelisivatko kaikki muutkin esperantoa ja tulisiko siitä lopulta maailmankieli.

Rannan mielestä kansainvälisen englannin tutkimus on tärkeää siksi, että englanti nähtäisiin kaikille tasapuolisesti kuuluvana kommunikaation välineenä.

– Vaikka englannin kieli on lähtöisin anglomaista, ei englanti lingua francana ole sidoksissa mihinkään yhteen kansakuntaan tai puhujaryhmään.

Teksti Silja Hjerppe
Kuva Touko Hujanen