Yliopisto ei ole mikään pörssiyhtiö, missä hallitus voi päättää, että nyt tehdään näin ja kaikki tekevät, sanoo kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnan rakenneuudistusta tutkinut Heli Tontti.

Vuonna 2004 kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnassa tehtiin laitosrakenneuudistus ja perustettiin Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulu. Viisi vuotta myöhemmin laitosrakenneuudistuksen hyödyt näkyvät lähinnä opetuksessa ja organisaation arjessa. Kauppakorkeakoulun perustamisen hyödyt ovat jääneet vähäisemmiksi.

Heli Tontti haastatteli hallintotieteen pro gradu -tutkielmaansa varten kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnan henkilökuntaa siitä, miten vuoden 2004 rakenneuudistus koetaan nyt. Suurin osa haastateltavista oli professoreita.

Vuoden 2004 laitosrakenneuudistuksen tavoitteena oli vahvistaa yhteistyötä kauppa- ja hallintotieteiden välillä niin opetuksessa kuin tutkimuksessakin. Vanha laitosjako perustui julkisen ja yksityisen erotteluun ja oli myös epätasapainoinen. Uudessa mallissa kauppa- ja hallintotieteitä sijoitettiin samalle laitokselle.

– Enemmistö haastateltavista oli ainakin varovaisen positiivisia ja oli sitä mieltä, että uudistuksen tavoitteet ovat ainakin osittain toteutuneet. Nimenomaan kauppa- ja hallintotieteiden synergian kohdalla tavoitteita ei kuitenkaan täysin saavutettu, sanoo Tontti.

Uudistuksen kompastuskiveksi nousi se, että rakennemuutos tuntui olevan ylhäältä annettu.

– Sellaiset uudistukset, jotka tipahtavat taivaasta ja joita ei ole ollenkaan fasilitoitu, eivät voi millään saavuttaa kaikkia tavoitteita sillä intensiteetillä, mikä on ollut tarkoitus.

Myös tiedekunnan sisällä muutoshalukkuutta oli, mutta silti viime kädessä rakenneuudistus lähti liikkeelle yliopiston johdosta. Tontin mielestä tiedekunnan oma aktiivisuus olisi saattanut olla avuksi muutoksessa.

– Täällä on aika pitkälle viety vapaus itse suunnitella ja kehittää omaa toimintaa. Jos ei siihen ole kiinnostuneita ihmisiä ja yhteistä tahtoa, niin sitten on vähän turha valittaa, jos muutokset tulevat ylhäältäpäin tai jos ne eivät ole mieluisia.

Kauppakorkeakoulu oli kompromissi

Kauppakorkeakoulun perustamisella pyrittiin parantamaan kauppatieteiden asemaa, mutta tutkimuksen mukaan kauppakorkeakoulun olemassaolo ei ainakaan opetuksessa ja tutkimuksessa juuri näy.

– Aika voimakkaasti koettiin, että koko idea kauppakorkeakoulusta tuli ulkoapäin. Sitä aika vahvasti ajoivat elinkeinoelämä ja kauppakamari. Syntynyt kauppakorkeakoulu koettiin kompromissiksi, joka ei sitten ole toiminut ihan toivotulla tavalla.

– Onhan se opiskelijaan päin kuitenkin näkynyt. Luulen kyllä, että kauppatieteen opiskelijat tuntevat tulevansa Tampereen yliopiston kauppakorkeakouluun.

Taas uusi muutos

Tällä hetkellä Tampereen yliopisto suunnittelee yhteistyötä Tampereen teknillisen yliopiston kanssa kauppatieteellisellä alalla. Tämän suunnitelman nähtiin osittain olevan ristiriidassa vuoden 2004 uudistuksen kanssa, jossa pyrittiin nimenomaan vahvistamaan kauppatieteiden yhteistyötä hallintotieteiden kanssa. Hallintotieteen edustajia ei ole mukana työryhmässä, jossa suunnitellaan yhteistyötä teknillisen yliopiston kanssa.

– Kun näin nopeasti tuodaan taas esille uudenlaista yhteistyötä, niin tilanne on tietenkin ikävä niille, jotka ovat kokeneet, että tästä uudesta rakenteesta on saatu oikeasti hyötyjä, ja sitä voisi kehittää lisää.

Toisaalta nähtiin, että yhteistyö Tampereen teknillisen yliopiston kanssa ei välttämättä uhkaa yhteistyötä hallintotieteiden kanssa, jos yhteistyökuvio toteutetaan hyvin.

Tutkimus ei riipu rakenteista

Vuoden 2004 laitosrakenneuudistus näkyy opetuksessa lähinnä resurssihyötyinä. Opetusyhteistyö tuntuu hiukan lisääntyneen, mutta monen mielestä uudistuksesta olisi voitu hyötyä enemmänkin.

Valtaosa vastaajista koki, että tutkimuspuolella uudesta rakenteesta ei hyödytty odotusten mukaan. Toisaalta tutkimusyhteistyötä tehdään paljon oman yliopiston ulkopuolistenkin tahojen kanssa. Välttämättä ei kuitenkaan tiedetä, mitä viereisessä tutkijankammiossa tutkitaan, oli laitosrakenne mikä tahansa.

– Tutkimuksessa kansainvälisillä tiedeyhteisöillä on usein suurempi merkitys kuin konkreettisilla organisaatiorakenteilla. Tutkimuksen kohdalla myös henkilökohtaiset suhteet ovat tärkeitä. Se muuttuu tosi pikku hiljaa, että mihin suuntaan ja kenen kanssa yhteistyötä tehdään.

Jatkokoulutuksen nähtiin hyötyneen laitosuudistuksesta. Jatkokoulutusyhteistyö laitoksilla on lisääntynyt ja uusi tutkijasukupolvi pitää yhteyttä yli oppiainerajojen. Nuorten tutkijoiden määrä on myös lisääntynyt.

– Jatkokoulutuksessa yhteistyön tekemisen kauttahan se siirtyisi totta kai paljon enemmän tutkimukseenkin. Kyllä tulevaisuudessa varmaan raja heikkenee entisestään julkisen ja yksityisen tutkimuksen välillä.

Yliopisto ei ole pörssiyhtiö

Tontin mielestä olennaista uudistuksessa oli, että jotain kuitenkin tehtiin, koska vanha rakenne ei tuntunut toimivalta. Muutoksesta parhaiten selvisivät ne laitokset, jotka alusta alkaen aktiivisesti ja avoimesti alkoivat luoda uutta toimintakulttuuria.

– Niillä laitoksilla on ehkä ollut suurempia ongelmia, jotka eivät ole alussa aktiivisesti lähteneet tekemään sitä muutosta.

Mieleen jäi myös se, että muutokset yliopistossa eivät välttämättä ole helppoja.

– Ne vaan ovat monimutkaisia, varsinkin tällaisissa instituutioissa, joissa on tosi paljon erilaisia ihmisiä, vahvoja mielipiteitä ja toisaalta tosi paljon traditioita. Yliopisto ei ole kuitenkaan mikään pörssiyhtiö, missä periaatteessa hallitus voi päättää, että nyt tehdään näin ja kaikki tekevät. Täällä se on monimutkaisempaa, sen huomasi kyllä.

Heli Tontti: Rakenneuudistuksella instituutioita muuttamaan? – Tapaustutkimus Tampereen yliopiston kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnan laitosrakenneuudistuksesta 2004. Pro gradu -tutkielma. Lokakuu 2009.

Teksti Silja Hjerppe
Kuva Touko Hujanen

•