”Maksuton koulutus on epäoikeudenmukaista”

    Korkeakoulututkijat moittivat lukukausimaksukeskustelua pinnalliseksi

    Maksuton korkeakoulutus on yleisen uskomuksen vastaisesti epäoikeudenmukaista. Näin väittävät korkeakouluhallinnon tutkijat Seppo Hölttä ja Jussi Kivistö tuoreessa artikkelikokoelmassa Kuka maksaa ja miten?

    Hölttä on professori ja Kivistö tutkimusjohtaja Tampereen yliopiston korkeakouluhallinnon ja -talouden tutkimus- ja koulutusyksikössä.

    Lukukausimaksuista käytyä keskustelua he moittivat pinnalliseksi. Maksuttomuuden vaatimus hyväksytään annettuna, ja maksullisuutta pidetään automaattisesti oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon vastaisena.

    Verorahoitteinen järjestelmä soveltuu tutkijoiden mukaan ensimmäisen asteen koulutukseen, mutta yliopistokoulutuksen maksuttomuus hyödyttää ylempiä sosiaaliluokkia, vaikka kuluihin osallistuvat kaikki veromaksajat. He ehdottavat korkeakoulutuksen kulujen kohdentamista sen hyödyistä nauttiville opiskelijoille.


    Tulonsiirtoa rikkaille

    Ylempien toimihenkilöiden ja yrittäjien jälkeläiset ovat suurimmat sosioekonomiset ryhmät Suomen yliopisto-opiskelijoiden joukossa. Heitä hakeutuu korkeakoulutukseen miltei kaksi kertaa enemmän verrattuna siihen, mikä on ryhmän suhteellinen osuus koko väestöstä. Työväestön jälkeläiset ovat aliedustettuina.

    Ylimmät sosiaaliryhmät ovat yliedustettuina statusaloilla kuten oikeustieteessä,  teknillisellä alalla, kauppa- ja taloustieteissä, lääketieteessä ja farmasia-alalla.

    Suomessa julkisen sektorin osuus korkeakoulutuksen rahoittajana oli vuonna 2005 OECD-maiden toiseksi korkein. Korkeakoulumenojen bruttokansantuoteosuus on Suomessa OECD:n ja EU:n keskiarvoja korkeampi.

    – Suomalaiset veronmaksajat kantavat siis vastuuta korkeakoulujen rahoituksesta eurooppalaisessa ja kansainvälisessä vertailussa erittäin suuren osan, Hölttä ja Kivistö kirjoittavat.

    Heidän mukaansa korkeakoulutuksen julkisrahoitteisuuden raja on useissa maissa tullut vastaan.

    – Mikäli järjestelmää halutaan ylläpitää nykyisellä mitoituksella tai edelleen laajentaa, varat tähän on saatava julkisen sektorin ulkopuolisista lähteistä.

    Hölttä ja Kivistö epäilevät, että maksuton korkeakoulutus voi toimia regressiivisenä tulosiirtona alemmilta sosiaaliryhmiltä ylemmille ryhmille.


    ”Maksu ei karsi vähävaraisia”

    Hölttä ja Kivistö puolustavat lukukausimaksuja kansainvälisin esimerkein. Australiassa maksut eivät ole vähentäneet alimpien sosiaaliryhmien osuutta tai lisänneet koulutuksen periytyvyyttä. Kanadassa vähävaraisten osallistuminen koulutukseen on lisääntynyt lukukausimaksujen korotuksista huolimatta.

    Suomalaisen keskustelun puutteena kirjoittajat pitävät sitä, että maksamisen ajankohtaa ei oteta huomioon. Ongelmat liittyvät heidän mukaansa etukäteen perittävään perinteiseen lukukausimaksumalliin.

    Tutkijat käyvät läpi erilaisia lukukausimaksumalleja, joista he pitävät parhaina valtionlainamallia ja valmistumisveromallia. Niissä opiskelukulut lankeavat maksettavaksi vasta valmistumisen jälkeen.

    Teksti Heikki Laurinolli

    Jussi Kivistö ja Seppo Hölttä: Opiskelijarahoitusjärjestelmät tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Teoksessa Kuka maksaa ja Miten? Toim. Jussi Kivistö. TUP 2009.