Vuonna 2004 kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnassa tehtiin laitosrakenneuudistus ja perustettiin Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulu. Viisi vuotta myöhemmin laitosrakenneuudistuksen hyödyt näkyvät lähinnä opetuksessa ja organisaation arjessa. Kauppakorkeakoulun perustamisen hyödyt ovat jääneet vähäisemmiksi.

Helsingin Sanomat kertoi, että pyöräilijä oli liukastunut jäisellä sillalla Helsingissä. Uutinen julkaistiin lokakuun puolivälissä, jolloin Itä- ja Pohjois-Suomessa maa oli jo lumen peitossa. Siellä vain liukkauden puute olisi kelvannut uutiseksi. Uutisvalinnat osoittavat silti, että kepulaiset ovat oikeilla jäljillä puhuessaan etelän mediasta, mutta heidän argumenttinsa ovat vääriä. Ei Vanhas-kritiikki tee etelän mediasta kelvotonta. Päinvastoin poliittinen journalismi on parasta, mitä etelän media on viime aikoina esittänyt.

Ammattikorkeakoulut ovat onnistuneet henkilöstöpolitiikassaan yliopistoja paremmin. Yliopistot tarjoavat pätkätöitä ja epätasaista palkkausta, kun ammattikorkeakoulut houkuttelevat vakituisilla työsuhteilla ja tasaisella palkkauksella. Tiedot käyvät ilmi 25 maata kattavasta vertailututkimuksesta Changing Academic Profession, johon Suomessa vastasi 1 453 yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työntekijää. Suomen kyselyosuuden toteutti Tampereen yliopiston Higher Education Group vuosina 2007-2008.

”Älkää uskoko Apusta.” Tuon kuolemattoman viisauden kolme vuosikymmentä kansainvälisen politiikan professorina toiminut Osmo Apunen luki laitoksensa opiskelijavessasta. Näin hän kertoo artikkelissaan kuusikymppisen tiedekuntansa juhlakirjassa Ajan särmä.

Entä jos Suomi olisi uskonut Jartsevia? Stalinin salaista agenttia, jota pääministeri Cajander ei ottanut vastaan kesällä 1938. Olisiko seitsemänkymmentä marraskuuta sitten alkanut talvisota voitu välttää, jos olisi saavutettu edes tilapäinen yhteisymmärrys, modus vivendi?

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus tarjoaa Kielikello-lehdessä sosiaalisen median tilalle käsitettä yhteisöllinen media. Parempi, mutta ei hyvä sekään. Molemmat käsitteet ovat kömpelöhköjä, mutta Kielikellon mukaan yhteisöllinen media on suomalaisempi ja yksiselitteisempi kuin sosiaalinen media.

Sosiaalisuus on kadonnut yliopistosta. Sosiologian emeritusprofessori Raimo Blom harmittelee, että yliopisto on muuttunut hierarkkiseksi kiintiöyhteisöksi, jonka elämä on kiireistä ja ilotonta. Blom kirjoittaa yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan 60-vuotisjuhlakirjassa, että yliopiston eri tasojen välillä vallitsee kilpailu, joka ei johdu luonnevioista vaan kilpailun pakkolaista. Kilpailun kohteina ovat virkapaikat, palkat, määrärahat, julkisuus ja arvoasemat.

Pelitutkija Annakaisa Kultima uskoo, että yliopiston sosiaalisuus on siirtynyt uusiin paikkoihin. – Ehkä se yhteisöllisyys on erilaista tai eri paikassa, se ilmenee eri tavalla. En tiedä tunnenko yhteisöllisyyttä koko yliopiston tasolla, mutta ehkä se on siirtynyt pienempiin ryhmiin. Esimerkiksi hypermedialabran porukka, niin tunnen kyllä tosi vahvasti kuuluvani heihin.

Meitä tutkijoita on jo pitkään patistettu tuotteistamaan oma osaamisemme. Neuvokas tutkija osaa hyödyntää omat tutkimustuloksensa ja tehdä niistä kaupallisesti kannattavaa liiketoimintaa. Tulevaisuuden visioissa siintää luova akateeminen yritysklusteri, jossa väitelleet tutkijat eivät jää apurahojen varaan roikkumaan vaan perustavat yrityksiä, jotka imuroivat Tekesin ja Sitran rahat yliopistolle.

Elvytys on kiistanalainen käsite, jonka valtiovarainministeri Jyrki Katainen on ymmärtänyt virheellisesti. Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala hämmästelee Kataisen ja hallituksen edustajien puheita, joiden mukaan talouden elvytys tarkoittaisi pelkästään kovaa velanottoa.

Maksuton korkeakoulutus on yleisen uskomuksen vastaisesti epäoikeudenmukaista. Näin väittävät korkeakouluhallinnon tutkijat Seppo Hölttä ja Jussi Kivistö tuoreessa artikkelikokoelmassa Kuka maksaa ja miten? Lukukausimaksuista käytyä keskustelua he moittivat pinnalliseksi. Maksuttomuuden vaatimus hyväksytään annettuna, ja maksullisuutta pidetään automaattisesti oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon vastaisena.