Muotinimi miellyttää, mutta ei omalla lapsella

    – Ensimmäiseksi nimeksi annetaan mieluusti sellainen vanhempia eniten miellyttävä, ja sitten ne toiset nimet saatetaan ottaa suvusta ja osoittaa sillä kunnioitusta, sanoo Heli Roos. Kuva Silja Hjerppe

    – Ensimmäiseksi nimeksi annetaan mieluusti sellainen vanhempia eniten miellyttävä, ja sitten ne toiset nimet saatetaan ottaa suvusta ja osoittaa sillä kunnioitusta, sanoo Heli Roos. Kuva Silja Hjerppe

    Omalle lapselle ei haluta antaa muotinimeä, mutta silti yleiset nimet mielletään kauniiksi, kun taas erikoiset nimet herättävät enemmän epämiellyttäviä mielikuvia.

    – Erikoisemmat ja vähän käytetyt nimet tuntuivat ehkä niin vierailta, että sen takia niitä ei pidetty niin miellyttävinä, toteaa Heli Roos, joka tutki suomen kielen gradussaan etunimistä syntyviä mielikuvia.

    Roosin kyselylomake oli keväällä 2008 esillä lapsiaiheisella verkkosivustolla, ja siihen tuli noin viikon aikana yli 120 vastausta. Kyselyyn vastanneet olivat hyvin tietoisia nimitrendeistä ja suosittujen nimien yleisyydestä. Jos omalle lapselle oli annettu muotinimi, sitä saatettiin erikseen perustella.

    – Saatettiin perustella, että ollaan jo tosi nuorina miehen kanssa päätetty esimerkiksi nimestä Leevi, silloin kun se ei vielä ollut muotinimi.

    Vastaajien keskuudessa tavallista oli, että omalle lapselle annettiin kaksi etunimeä.
    – Olisin luullut, että nykytrendi on enemmän antaa kolme nimeä. Ainakin itse ajattelen, että kun on niin paljon kivoja nimiä, niin haluaisin antaa mahdollisimman monta, sanoo Roos.


    Vanhat nimet kauniita

    2000-luvulla suosittuja nimiä ovat vanhat suomalaiset nimet, joita on aikanaan annettu nyt lastensa nimiä pohtivien isovanhemmille. Toisaalta vanhat nimet herättävät ristiriitaisia mielikuvia, esimerkiksi Eino tuntuu toisista vanhan ihmisen nimeltä ja toisista pikkupojan nimeltä.

    Uudet trendinimet sekä isovanhempien ikäluokan nimet nähdään miellyttävämpinä kuin sellaiset nimet, jotka ovat suosittuja omien vanhempien ikäluokassa. Esimerkiksi 1940- tai 1950-luvuilla suosittuja nimiä pidetään keski-ikäisinä ja huonosti pienelle lapselle sopivina. Nimimuoti kuitenkin etenee sykleissä, joten nyt keski-ikäisten ihmisten nimet tullevat nekin aikanaan uudestaan muotiin.

    – Kyllä sitä spekuloitiin, että tulevatko meidän vanhempien nimetkin sitten jossain vaiheessa uudelleen muotiin. Se on hirveän vaikea tässä vaiheessa kuvitella, mutta niin se varmaan on.

    Usein mielikuva nimestä ei synny itse nimestä, vaan jonkun samannimisen henkilön vaikutuksesta. Kuitenkin myös nimen äännerakenne ja mahdollinen merkitys herättävät mielikuvia. Esimerkiksi Helmi mielletään kauniiksi nimeksi osittain merkityksensä vuoksi.

    – Sitäkin ajateltiin, että jos on kovasti toivottu lapsi tai jos on ollut vaikeuksia saada lasta, ja sitten kun sen vihdoin saa, niin siitä tulee esimerkiksi Onni tai Toivo tai Aarre. Toisaalta kaikki eivät perustele merkitysten kautta, vaikka nimellä olisikin merkitys.


    Nimi suvusta

    Tämän pienen tytön nimeksi tuli Susanna Siiri Sofia. – Susanna sopii isoveljien nimiin, jotka ovat myös kolmitavuisia ja alkavat s:llä. Siiriä oli mietitty jo pitkään, mutta siitä tuli toinen nimi, koska se on nykyään niin yleinen, kertoo äiti Helena Collin. Kuva Touko Hujanen

    Tämän pienen tytön nimeksi tuli Susanna Siiri Sofia. – Susanna sopii isoveljien nimiin, jotka ovat myös kolmitavuisia ja alkavat s:llä. Siiriä oli mietitty jo pitkään, mutta siitä tuli toinen nimi, koska se on nykyään niin yleinen, kertoo äiti Helena Collin. Kuva Touko Hujanen

    Nimenvalinta suvun piiristä on ikivanha perinne, mutta se on edelleen tavallista; se oli yleisin kyselyyn vastanneiden peruste oman lapsen nimelle. Nykyään kuitenkin vasta toinen tai kolmas nimi saatetaan ottaa suvusta, kun ensimmäinen nimi valitaan usein puhtaasti vanhempien mieltymysten perusteella.

    – Suvustakin rankataan, sieltä voi ottaa sellaisia nimiä, jotka miellyttävät itseä. Mutta sittenhän siinä tulee lisäperustelun maku, että lopulta otetaan se mikä miellyttää, ja lisäperusteluna on, että se on suvussakin, pohtii Roos.

    Suvusta valitussa nimessä korostuu myös vanhempien mielikuva aikaisemmasta nimenkantajasta: vanhemmat toivovat, että lapsi saa nimen myötä hyviä ominaisuuksia vanhemmalta suvun jäseneltä. Esikuvia nimelle löydetään myös muualta kuin suvusta, esimerkiksi ystävistä, kummeista tai kirjallisuudesta.


    Tytöille erikoisempia nimiä

    Yleistä on myös, että nimenantoon vaikuttavat vanhempien sisarusten nimet sekä sukunimi.

    – Kyllä sitä mietittiin, että se sopii omaan sukunimeen, tosin sekin on sellainen, että mikä kenenkin mielestä mihinkäkin sopii. Sitä haluttiin välttää, että etunimessä on esimerkiksi vierasperäisiä kirjaimia, jos sukunimi on joku tuiki tavallinen Virtanen. Se varmaan on aika yleinen käsitys.

    Myös nimen käytännöllisyydellä on väliä. Etenkin vanhemmat, jotka ovat itse saaneet tavata ja selittää nimeään, pitävät tärkeänä, että lapsen nimi on helppo ja selkeä. Usein vanhemmat ajattelevat myös nimen sopivuutta muihin kieliin ja sen käyttöä muualla maailmassa.

    Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että tytölle saatetaan antaa herkemmin erikoinen nimi kuin pojalle. Pojille annetaan mieluummin perinteisiä nimiä, ja erikoisten nimien kanssa ollaan varovaisia.

    Vuonna 2008 syntyneiden tyttölasten suosituimmat ensimmäiset etunimet olivat Emma, Ella, Sara, Venla ja Siiri ja poikalasten Onni, Eetu, Veeti, Elias ja Aleksi.

    Teksti Silja Hjerppe