Innovaatiot muuttavat julkista sektoria

    Ari-Veikko Anttiroiko

    Ari-Veikko Anttiroiko

    Innovaatioiden merkityksestä taloudellisen kehityksen lähteenä on keskusteltu jo pitkään. Esimerkiksi Suomen kilpailukyvyn ja taloudellisen menestyksen yksi suurimpia haasteita on innovatiivisuuden vahvistaminen talouselämän eri osa-alueilla. Vaikka kiinnostus on voittopuolisesti kohdistunut yritysten innovaatioihin ja siten nimenomaan voittoa tavoittelevaan toimintaan, alan keskustelu on laajentunut myös muille yhteiskuntaelämän osa-alueille, julkinen sektori mukaan lukien.


    Innovaatioilla tehokkuutta ja parempaa palvelua

    Innovaatiot liittyvät tietoiseen pyrkimykseen saada aikaan positiivisia muutoksia organisaatioiden toiminnassa ja niiden asemassa omassa toimintakentässään. Esimerkiksi tuoteinnovaatio voi merkitä markkinajohtajan aseman saavuttamista, mistä tunnettuja esimerkkejä ovat Microsoft ohjelmistojen, Intel mikroprosessorien tai Nokia kännyköiden valmistajana.

    Julkisella sektorilla vastaavanlainen muutos voi näkyä esimerkiksi uusien organisointimallien käyttöönoton avulla aikaansaatuna merkittävänä kustannustehokkuuden lisääntymisenä tai monikanavaisuuden avulla toteutettuna palvelun saavutettavuuden parantumisena.

    Innovatiivisuus näkyy esimerkiksi siinä, miten varsinkin monet angloamerikkalaiset julkiset organisaatiot ovat liittäneet Web 2.0 elementtejä verkkopalveluihinsa parantaakseen tiedon saatavuutta ja vuorovaikutteisuutta (RSS, Podcast, YouTube, Facebook, Twitter ym.). Ruotsi avasi jopasuurlähetystön virtuaalisessa Second Life -yhteisössä vuonna 2007. Vertaistiedon hyödyntämisen saralla Iso- Britannian kansallista terveydenhuoltojärjestelmää kehitetään Patient Opinion -sivuston avulla, johon onkoottu kansalaisten kertomuksia ja kokemuksia terveyspalvelujen käytöstä. Georgian osavaltio puolestaan aloitti joku vuosi sitten mainetta niittäneen asiakaspalvelujen parantamisprosessin tunnuslauseenaan “Faster, Friendlier, Easier”. Suomessa TE-keskusten perustaminen, yhteispalvelupisteet, Oulun high-tech-alan kehittäjäverkosto, Tampereen tilaaja-tuottajamalli ja vastaavat ilmentävätomaan yhteiskuntaamme sovitettua julkisen sektorin innovatiivisuutta. Tämän kaltaisia palvelujen parantamis- ja innovaatioprosesseja on kaiken aikaa käynnissä tuhansittain eri puolilla maailmaa. Vaikka hyviä esimerkkejä innovaatioista löytyy paljon, vaivaa julkista sektoria yleisesti luovan innovaatiotoiminnan puute. Osin tästä syystä julkisten organisaatioiden uudistuminen tuntuu auttamattoman hitaalta, varsinkin jos asiaa tarkastellaan kansalaisen tai asiakkaan näkökulmasta.


    Luovan tuhon näyttämö

    Julkisen sektorin innovaatiot asettuvat monimutkaiseen ja monin tavoin säänneltyyn ja demokraattisesti kontrolloituun ympäristöön. Varsinkin byrokratiaan kuuluvat klassiset periaatteet eivät ole tukeneet innovatiivisuutta, vaan korostavat enemmän oikeusturvaa, kontrollia ja hierarkkisia hallintasuhteita.

    Innovaatioajattelua kuitenkin tarvitaan uudistamaan demokratiaa ja hallintoa ja lisäämään toiminnan tehokkuutta. Se tarjoaa tällöin myös mahdollisuuksia kyseenalaistaa niitä byrokratiaan ja muihin julkisen hallinnon osa-alueisiin liittyviä käytäntöjä, jotka tuntuvat aikansa eläneiltä.

    Innovaatioajattelun aikaansaamassa ”luovan tuhon” prosessissa poliitikkoja, viranomaisia ja aktiivisia kansalaisia tarvitaan sekä osallistumaan innovointiin että arvioimaan innovaatioiden hyödyllisyyttä ja mielekkyyttä. Eri panostenhaltijoiden intressit yhdistyvät käytännössä vaalien, poliittisen ohjauksen, viranomaistoiminnan, joukkotiedotuksen ja vapaan kansalaistoiminnan muodostamassa monimuotoisessa kokonaisuudessa.


    Innovoinnin tavoitteena kontrolli ja säästöt?

    Amerikkalaiset innovaatiotutkijat Alan A. Altshuler ja Marc D. Zegans ovat todenneet johtopäätöksinään, että julkisen sektorin innovaatiotoiminnassa pyrkimyksenä on ollut yleensä joko kontrolloida ja ehkäistä ongelmia tai saada aikaan kustannussäästöjä, mikä on tietysti varsin konservatiivinen lähtökohta innovaatiotoiminnalle. Tässä asetelmassa on tapahtunut asteittaisia muutoksia 1980-luvulta lähtien. Varsinkin uusi julkisjohtaminen (New Public Management – NPM) on muodostunut tärkeäksi innovaatioiden lähteeksi tuodessaan yritysmäisiä johtamismalleja, markkinamekanismin hyödyntämismahdollisuuksia ja asiakasorientoituneita palvelukonsepteja julkiseen palvelutuotantoon. Myöhemmin ns. uusi julkisyhteisöjen hallintatapa (new public governance) on tuonut tähän kuvaan pehmeämpiä elementtejä, kuten yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamispyrkimyksiä.

    Julkisella sektorilla innovatiivisuus on ennen muuta luovuuden edellyttämän vapauden ja riskinoton ja toisaalta demokraattisesti säännellyn julkisen toiminnan välisen jännitteen hallintaa. Asetelma muistuttaa Ikujiro Nonakan ajatusta hypertekstiorganisaatiosta, jonka perusominaisuus on kyky vaihdella tiedon luomisen kontekstien välillä, jotta organisaatio pystyy joustavasti käsittelemään sisäisiä tilanteita ja ulkoisia suhteita. Perimmältään kyse on hierarkian ja dynaamisen tiimin luontaisten rytmien orkesteroinnista.


    Uusia tuulia innovaatiorintamalla

    Samalla kun julkisyhteisöjen innovaatiotoimintaan on alettu kiinnittää enemmän huomiota, sen painopistettä tullaan mitä todennäköisimmin siirtämään avoimien ja sosiaalisten innovaatioiden suuntaan, mikä istuu hyvin yhteen demokraattisen hallinnan periaatteiden kanssa. Muutoinkin julkisyhteisöjen johtamisessa on alettu korostaa innovatiivisuuden vaatimusta, koska monet kohtaamamme ongelmat ja avautuvat mahdollisuudet ovat luonteeltaan täysin uudenlaisia. Tässä mielessä innovatiivisuus on syytä nähdä luonnollisena osana julkisen sektorin toimintaa ja kehitystä.

    Kirjoittaja on kunnallispolitiikan dosentti.