Autonomia harppaa eteenpäin

    Kansleri Jorma Sipilä puolusti jäähyväisluennossaan tekeillä olevaa yliopistolakia ja ulkopuolisten jäsenten ottamista yliopiston hallitukseen. Sipilä kiitteli eduskuntaa ja sen perustuslakivaliokuntaa, joka puolusti yliopistojen oikeutta itse päättää ulkopuolisten jäsenten määrästä hallituksessaan.

    – Itse kunkin yliopiston on nyt helpompi löytää itselleen sopiva tasapaino, kun perustuslakivaliokunnan lausunto yliopistolaista on valmistunut. Se turvaa yliopistoille suuremman autonomian kuin mihin valtiovarainministeriö ja opetusministeriö olivat valmiita suostumaan.

    Yliopistojen autonomialiikkeen uskottavuus on Sipilän mielestä ottanut eduskunnan tuella pitkän harppauksen eteenpäin.

    – Jos yliopistot jatkavat sitkeästi taistelua suuremman itsemääräämisoikeuden puolesta, olen varma, että ne pystyvät muutamassa vuodessa luomaan itselleen uuden kulttuurin, jossa alistuneisuus ja valitusvirret vaihtuvat itseluottamukseen ja akateemiseen ylpeyteen.

    Valtiovarainministeriö ja valtioneuvosto ovat Sipilän mukaan vaatineet ulkopuolisille jäsenille enemmistöä hallitukseen, koska yliopistojen päätöksentekokyky on huonossa maineessa.

    – Hallituksen tulee kyetä tekemään kokonaisuuden kannalta edullisia päätöksiä silloinkin, kun ne ovat joidenkin yksiköiden etujen vastaisia. Mutta jos kokonaisuus kärsisi yksiköiden ongelmista tai hyötyisi niiden onnistumisista tarpeeksi paljon, enemmistöt kykenisivät kyllä löytämään yhteiset edut. Nykytilanteen ongelma on, ettei opetusministeriön rahanjakomalli saa aikaan tätä dynamiikkaa.

    Sipilä myöntää, että sekä sisäisiin että ulkopuolisiin hallitusjäseniin liittyy riskejä, mutta hän uskoo niiden vähenevän itsestään, kun hallituksessa on molempia.


    Valtion pitkä syntilista

    Kevään yliopistokeskustelun yllättävin havainto on Sipilälle ollut ”joidenkin keskustelijoiden halu pysäyttää yliopistoreformi, kiistää autonomian tavoittelun merkitys ja palata valtion huomaan”.

    – Ikään kuin valtio olisi hoitanut yliopistoja hyvin ja yliopistoyhteisö ollut tyytyväinen siihen kehitykseen, mitä suomalainen sovellus uuden julkisjohtamisen opeista on saanut aikaan. Kriittinen sivistysyliopisto katosi jo tulosjohtamista aloiteltaessa, ainakin valtion silmistä. Ne jotka uskovat, että valtio pelastaisi kritiikin tai sivistysyliopiston, eivät ole seuranneet yliopistopolitiikkaa 2000-luvulla.

    Valtion syntilista on Sipilän mukaan pitkä. Moni ongelma liittyy huolimattomasti ajateltuun tulosjohtamiseen, joka ei suuntaa yliopiston toimintaa ydinasioihin.

    Tuottavuusohjelman toteuttamistapa kertoo Sipilän mukaan siitä, ettei valtio kykene erottamaan toisistaan investointia inhimilliseen pääomaan ja jälkeenjääneitä byrokraattisia toimintatapoja.

    – Ehkä valtio näin ansaitseekin sen itsehalveksunnan, jota tuottavuusohjelma henkii? Huippuesimerkkinä tästä on, että kun yliopisto palkkaa yksityisellä rahalla tutkijoita, hekin joutuvat tuottavuusohjelman edellyttämien vähennysten piiriin.

    Teksti Heikki Laurinolli